Ero sivun ”Uusi-Ruotsi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
jäsentelyä |
p selvennetään paria kohtaa |
||
Rivi 33:
}}
'''Uusi Ruotsi''' ({{k-sv|Nya Sverige}}) oli vuonna [[1638]] perustettu [[Ruotsin siirtomaat|Ruotsin siirtomaa]] [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] itärannikolla [[Delawarejoki|Delawarejoen]] ja [[Delawarenlahti|Delawarenlahden]] molemmin puolin. Siihen kuuluneet alueet ovat nyt [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Pennsylvania]]n, [[Delaware]]n ja [[New Jersey]]n osavaltioiden alueella. Siirtokunnassa eli ruotsalaisten lisäksi myös [[suomalaiset|suomalaisia]]. Siirtokunnan keskuspaikkana oli [[Fort Kristina]], joka sai nimensä [[Ruotsi]]n kuningatar [[Kristiina]]lta.
Uusi Ruotsi antautui [[Uudet-Alankomaat|Uusien-Alankomaiden]] joukoille 1655, minkä jälkeen se kuului [[Alankomaat|hollantilaisille]], kunnes englantilaiset valloittivat Uudet-Alankomaat lokakuussa 1664.
Rivi 41:
Syksyllä 1629 Ruotsin kuningas [[Kustaa II Aadolf]] kiinnostui Atlantin yli suuntautuvasta kaupankäynnistä. Hänen kuoltuaan vuonna 1632 veivät valtakunnankansleri [[Axel Oxenstierna]] ja [[Tukholma]]n [[maaherra]] [[Klas Larsson Fleming]] eteenpäin kuninkaan ajatusta mantereiden välisistä kauppasuhteista. Kumpikin miehistä kuului viisimiehiseen holhoojahallitukseen, joka oli valittu hoitamaan valtion tehtäviä kuninkaan tyttären Kristiinan alaikäisyyden aikana.<ref name="Louhi 2009 28">Louhi 2009. s. 28.</ref>
Oxenstierna suunnitteli aluksi [[Afrikka]]an [[Guineanlahti|Guineanlahden]] [[Kultarannikko|Kultarannikolle]] suuntautuvaa kauppamatkaa, mutta hankkeesta luovuttiin. Ruotsiin yhteyttä pitänyt Uusien-Alankomaiden entinen kuvernööri [[Peter Minuit]] käänsi Oxenstiernan ja Flemingin kiinnostuksen [[Pohjois-Amerikka]]an. Minuit oli valmis johtamaan siirtolaiset Amerikan itärannikolle nykyiseen Delawareen. Retken arvioitu hinta oli 24 000 florinia.<ref name="Jon 1996 102">Johnsson 1996 s. 102.</ref> Siirtokunnan perustajina toimi hallituksen lisäksi Uuden Ruotsin kauppayhtiö, joka uskoi siirtokunnan mahdollisuuksiin tuottaa taloudellista voittoa majavannahoilla ja tupakalla, joiden kysyntä oli nousussa ympäri Euroopaa. Hallituksen tehtäväksi jäi siirtolaisten hankkiminen, mikä
Minuit aloitti pitkän merimatkan valmistelut loppuvuodesta 1636 ja matkusti Ruotsiin varhain 1637. Sairastuttuaan Tukholmassa saman talven aikana Minuit siirsi matkan alkamista myöhemmäksi. Myös sopivien merikelpoisten alusten löytäminen vei aikaa. Lisäksi Ruotsin hallitus hidasteli siirtokunnan lähettämisessä. Loppusyksyllä matkaan lähteneet purjealukset ''[[Kalmar Nyckel]]'' ja ''[[Fågel Grip]]'' joutuivat kovaan myrskyyn [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] ja kadottivat yhteyden toisiinsa. Alusten vauriot korjattiin [[Texel]]issä Hollannissa, ja korjauskustannukset nostivat huomattavasti matkan arvioitua budjettia. Merimatka yli Atlantin sujui ongelmitta, ja alukset saapuivat Pohjois-Amerikan Delawarejoelle lopputalvella 1638.<ref name="Louhi 2009 28" />
Rivi 89:
Delawarejoen varrella asuneet suomalaiset loivat neljä siirtolaa, jotka olivat Finlandia, Lapland, Upland ja Takamaa. Siellä asuneet Marttiset, Kokkiset, Rambot ja muut olivat laajoille alueille levinneiden sukujen kantaisiä. Suomalaisasutus ulottui myös eteläiseen New Jerseyyn, jossa [[Mullica Hill]] ja [[Mullica (joki)|Mullicajoki]] ovat yhä muistuttumassa suomalaisesta uudisviljelijästä Erkki Mullikasta.<ref name="Rauanheimo 1921 8">Rauanheimo 1921, s. 8</ref>
Suomalaiset sukunimet ovat vuosisatojen aikana muuttuneet tuntemattomiksi. Marttisesta tuli Morton, Räsäsestä Rawson, Kokkisesta Cock tai Cox ja Kolehmaisesta Coleman. [[John Morton (poliitikko)|John Morton]], yksi [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus|Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen]]
==Siirtokunnan perintö==
[[Tiedosto:Nothnagle 2 parts.JPG|thumb|left|[[Nothnaglen hirsimökki]] New Jerseyssä on nykyään [[National Register of Historic Places]] -rekisteriin merkitty suojelukohde.]]
Merkittävin Uuden Ruotsin mukana Amerikkaan kulkeutuneista asioista oli siirtolaisten taito rakentaa [[Hirsirakennus|hirsimökkejä]]. Yhdysvaltalaiset tutkijat Terry G. Jordan ja Matti E. Kaups ovat väittäneet kirjassaan ''The American Backwoods Frontier'', että hirsisalvosrakennukset tulivat uudelle mantereelle juuri suomalaissiirtolaisten välityksellä. Eräs vanhimmista edelleen pystyssä olevista hirsirakennuksista on [[Nothnaglen hirsimökki]], jonka suomalaiset ja ruotsalaiset rakensivat New Jerseyn Gibbstowniin vuosina 1638–1643. Tässä ja muissa vastaavissa rakennuksissa käytettiin naulojen sijaan puisia kiilamaisia vaarnoja. Mökkien takat rakennettiin Ruotsista kuljetetuista tiilistä.<ref name="log">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ettc.net/njarts/details.cfm?ID=752|Nimeke=Nothnagle Log Cabin, Gibbstown|Julkaisu=ettc.net|Viitattu=01.03.2013.}}</ref> Suomalaisten erityistaito hirsimökkien rakentamisessa levisi muiden siirtolaisten keskuuteen halki nykyisen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] aina länsirannikolle saakka.<ref name="And 2010 138">Andersson & Henriksson 2010, s. 138</ref>
[[Tiedosto:Kalmar Nyckel Chesapeake Bay.jpg|thumb|Jäljennös ''Kalmar Nyckelistä'']]
| |||