Ero sivun ”Uusi-Ruotsi” versioiden välillä

'''Uusi Ruotsi''' ({{k-sv|Nya Sverige}}) oli vuonna [[1638]] perustettu [[Ruotsin siirtomaat|Ruotsin siirtomaa]] [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] itärannikolla [[Delawarejoki |Delawarejoen]] ja [[Delawarenlahti|Delawarenlahden]] molemmin puolin. Siihen kuuluneet alueet ovat nyt [[Pennsylvania]]n, [[Delaware]]n ja [[New Jersey]]n osavaltioiden alueella. Siirtokunnassa eli ruotsalaisten lisäksi myös [[suomalaiset|suomalaisia]]. Siirtokunnan keskuspaikkana oli [[Fort Kristina]], joka sai nimensä [[Ruotsi]]n kuningatar [[Kristiina]]lta.

Uusi Ruotsi antautui [[Uudet-Alankomaat|Uusien-Alankomaiden]] joukoille [[1655]], minkä jälkeen se kuului [[Alankomaat|hollantilaisille]], kunnes englantilaiset valloittivat Uudet-Alankomaat lokakuussa [[1664]].

Oxenstierna suunnitteli aluksi [[Guineanlahti|Guineanlahden]] [[Kultarannikko|Kultarannikolle]] suuntautuvaa kauppamatkaa, mutta hankkeesta luovuttiin. Ruotsiin yhteyttä pitänyt Uusien-Alankomaiden entinen [[kuvernööri]] [[Peter Minuit]] käänsi Oxenstiernan ja Flemingin kiinnostuksen [[Pohjois-Amerikka]]an ja ehdotti siirtokuntaa. Minuit oli valmis johtamaan siirtolaiset Amerikan itärannikolle nykyiseen Delawareen. RetkikunnanRetken arvioitu hinta oli 24&nbsp;000 florinia.<ref name="Jon 1996 102">Johnsson 1996 s. 102.</ref> Siirtokunnan perustajina toimi hallituksen lisäksi Uuden Ruotsin kauppayhtiö, joka uskoi siirtokunnan mahdollisuuksiin tuottaa taloudellista voittoa majavannahoilla ja tupakalla, joiden kysyntä oli nousussa ympäri Euroopaa. Hallituksen tehtäväksi jäi siirtolaisten hankkiminen., Tämämikä osoittautuiolia ongelmalliseksivaikeata koko Uuden-Ruotsin historian ajan, sillä ruotsalaisilla ei ollut kiinnostusta erämaiden asuttamiseen.<ref name="Rauanheimo 1921 7">Rauanheimo 1921. s. 7.</ref>

Minuit aloitti pitkän merimatkan valmistelut loppuvuodesta 1636 ja matkusti Ruotsiin varhain 1637. Sairastuttuaan Tukholmassa saman talven aikana Minuit siirsi matkan alkamista myöhemmäksi. Myös sopivien merikelpoisten alusten löytäminen vei aikaa. Lisäksi Ruotsin hallitus hidasteli siirtokunnan lähettämisessä. Loppusyksyllä matkaan lähteneet purjealukset ''[[Kalmar Nyckel]]'' ja ''Fogel[[Fågel Grip]]'' joutuivat kovaan myrskyyn [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] ja kadottivat kosketuksenyhteyden toisiinsa. Alusten vauriot korjattiin [[Texel]]issä Hollannissa, ja korjauskustannukset nostivat huomattavasti matkan arvioitua budjettia. Merimatka yli Atlantin sujui ongelmitta, ja alukset saapuivat Pohjois-Amerikan Delawarejoelle lopputalvella 1638.<ref name="Louhi 2009 28" />

Ennen ruotsalaisten saapumista olivat Hollannin, [[Englanti|Englannin]] ja [[Ranskan siirtomaat|Ranskan siirtokunnat]] ehtineet asuttaa mantereen itärannikkoa jo yli vuosikymmenen. Maat Delaware-joenDelawarejoen molemmin puolin olivat kuitenkin säästyneet siirtolaisasutukselta ja kuuluivat yhä alueen alkuperäisille asukkaille [[delawaret|delaware-intiaaneille]]. [[Useita intiaanijohtajia saapui 29. maaliskuuta]] [[1638]] useita intiaanijohtajia saapui neuvottelemaan siirtolaisten kanssa ja Mitatsimint-niminen päällikkö suostui myymään oman heimonsa maata uudelle siirtokunnalle. <ref name="Weslager1">Weslager 1990, s. 118</ref> Tämä alueAlue ylettyi etelässä [[Schuylkill|Schuylkilljoelle]] ja muodosti kaikkiaan noin sadan kilometrin pituisen kaistaleen, jolla ei ollut läntisiä rajoja.<ref name="First">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.genealogia.fi/emi/art/article52e.htm|Nimeke=Our First Travelers to America|Julkaisu=genealogia.fi|Viitattu=21.02.2013|Kieli={{en}}}}</ref>

Uuden Ruotsin ensimmäinen linnake [[Fort Kristina]] rakennettiin nykyisen [[Wilmington (Delaware)|Wilmingtonin]] kaupungin paikalle [[Christina (joki)|Christinajoen]] varrelle. [[Uusi Amsterdam|Uuden Amsterdamin]] kuvernööri [[Willem Kieft]] lähetti kirjeen, jossa hän ilmoitti Delawarejoen laaksojen kuuluneen jo vuosia Uusien-Alankomaiden alueisiin. Hollantilaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet topimenpiteisiin Uutta-Ruotsia vastaan, vaan antoivat näiden jäädä rakentamaan siirtokuntaansa.<ref name="Rauanheimo 1921 154">Rauanheimo 1921.s. 154.</ref>

Uuden Ruotsin ensimmäiseksi kuvernööriksi valittiin kapteeni [[Måns Nilsson Kling]] (Mauno Klinga)<ref name="Swed">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.historyfiles.co.uk/KingListsAmericas/ColoniesSwedish.htm|Nimeke=Swedish Colonies in the Americas|julkaisu=historyfiles.co.uk|Viitattu=23.02.2013|Kieli={{en}}}}</ref> Hänen alaisenaan toimi 24 ruotsalaista ja suomalaista uudisasukasta. Siirtokunnan ensimmäiset vuodet osoittautuivat tappiollisiksi, sillä kauppatavaraa oli niukasti ja siirtolaisia vähän. Paikalliset intiaanit opettivat siirtolaisille maanviljelyä ja metsästystä ja auttoivat heitä selviämään yli talven. Vuonna 1639 luutnantti [[Peter Hollander Ridder]], josta tuli Uuden-Ruotsin toinen [[kuvernööri]], teki uusia maakauppoja Kekesikkun-nimisen delawarepäällikön kanssa.<ref name="Weslager1" /> Talvella 1640 - 16411640–1641 tilanne siirtokunnan tulevaisuudesta näytti yhä huonolta ja Uusi-Ruotsi harkitsi siirtymistä Uusien-Alankomaiden hallinnon alle. Kaiken lisäksi kaupankäynti intiaanien kanssa väheni, kun [[New Haven]]ista lähetetyt brittiläiset alukset alkoivat liikkua Delawarejoella.<ref name="Rauanheimo 1921 155">Rauanheimo 1921. s. 155.</ref>

Helmikuussa 1643 ruotsalaisalukset ''Fama'' ja ''Svan'' toivat mukanaan uusia siirtolaisia ja kauppatavaroita. [[Länsi-Intia]]n ja [[Kanarian saaretKanariansaaret|Kanarian saartenKanariansaarten]] kautta purjehtineiden alusten matka oli viivästynyt ''Faman'' menetettyä yhden mastoistaan ja ajauduttua matalikolle.<ref name="Rauanheimo 1921 216">Rauanheimo 1921. s. 216.</ref>

''Svanin'' mukana saapunut everstiluutnantti [[Johan Printz]] oli määrätty merentakaisen siirtokunnan uudeksi kuvernööriksi. Seuraavien kuukausien aikana hän ryhtyikin huomattaviin toimenpiteisiinkehittämään Uuden Ruotsin kehittämiseksi asutuksenasutusta ja puolustuksen suhteenpuolustusta.<ref name="Rauanheimo 1921 221">Rauanheimo 1921.s. 221.</ref> Printz oli saanut ohjeet ylläpitää hyviä suhteita intiaaneihin ja tunnustaa heidän oikeutensa maanomistuksessa. Mutta kun hollantilaiset ja osaksi englantilaisetkin vaativat itselleen maa-alueita, jotka Uusi Ruotsi oli jo ostanut, syntyi ristiriitoja. Intiaanit olivat saattaneet myydä samoja maita useampaan kertaan ja oli mahdoton päättää mitkä kaupoista olivat laillisia. Ratkaistaakseen riitakysymyksen Printz päätti sulkea muut siirtokunnat pois Delawarejoelta tai pakottaa ne tunnustamaan Uuden-Ruotsin ylivallan.<ref name="Rauanheimo 1921 223">Rauanheimo 1921, s. 223</ref>

1640-luvun puolivälissä Uusi Ruotsi koki lyhyen kukoistuksen Printzin alaisuudessa. Vähän yli sata suomalaista ja ruotsalaista asui hajallaan runsaan 30 kilometrin alueella Delawarejoen länsipuolella nykyisten Wilmingtonin ja [[Philadelphia]]nPhiladelphian välillä. Intiaaneilta saatu maissi ja muut ruokatarpeet täydensivät siirtokunnan ruokavaraston. Printz huomasi, että Fort Kristinan pohjoispuolella asuvat [[Susquehannockit|susquehannat]] pystyivät tuomaan kauppapaikoille suuria määriä turkiksia, kun sen sijaan delawarein mailta majavat ja saukot oli metsästetty lähes sukupuuttoon. Tämän seurauksena Printz alkoialkoikin suosia kaupankäynnissä susquehannoja ja pyysi Ruotsista kahtasataa sotilasta hävittämään delawarein kylät ja valtaamaan näiden maat. Samanaikaisesti Printz asetti vartioitavia sulkuja Delawarejoen suulle estämään Uusien-Alankomaiden ja Englannin kaupan leviäminen susquehannojen keskuuteen.<ref name="Weslager2">Weslager 1990, s. 123</ref>

Uuden Ruotsin ja susquehannojen välinen kaupankäynti johti hetkelliseen väkivallan aaltoon, kun eräs delawarein sodanhaluisista ryhmistä surmasi eri yhteyksissä viisi ruotsalaista. Sama ryhmä tulitti Printzin yksityisasuntoa ja poltti metsää, josta puusepät ottivat rakennusmateriaalia. Myöhemmin useita delawarepäälliköitä saapui Printzin luo pyytämään anteeksiantoa rikoksista, jotka oli tehty heidän tietämättään. Printz otti vastaan intiaanien tuomat lahjat, mutta teki selväksi, että jos väkivaltaisuudet jatkuisivat, niin delawaret maksaisivat ne omalla hengellään.<ref name="Weslager2"> </ref>

Vuonna 1983 ruotsalainen historioitsija Ivan Bill arveli, että vuosina 1638 - 16641638–1664 noin tuhat siirtolaista saapui Uuteen Ruotsiin.<ref name="Ben 1995 347">Benson 1995. s. 347.</ref> Yli puolet heistä oli suomalaisia, sillä 1636 alkaneet suomalaisvainot asettivat [[metsäsuomalaiset]] epäedulliseen asemaan, ja heistä haluttiin eroon. Suomalaisten harjoittama kaskenpoltto ja metsien asuttaminen kiellettiin Ruotsissa. Ainoastaan ne suomalaiset, jotka olivat hankkineet tiloihinsa erityisen luvan välttyivät asuntojensa polttamiselta ja saivat jäädä aloilleen.<ref name="Rauanheimo 1921 7">Rauanheimo 1921. 7.</ref>

Siirtokunnan loppuaikoina suomalaisten ja Värmlannin metsäsuomalaisten osuus kasvoi uudelleen. Kun ''Mercurius''-alus purjehti Delawareen 1655, oli sen 96 matkustajasta 92 mainittu suomalaisiksi.<ref name="Gen">{{Verkkoviite |Osoite=http://www.genealogia.fi/emi/art/article298le.htm|Nimeke=Delaware Finns|Julkaisu=genealogia.fi|Viitattu=26.02.2013 |Kieli={{en}}}}</ref> Laivan kapteeni Johan Papegoja joutui hankkimaan suomenkielisen tulkin. Stuyvesantin edustaja Beeckman, joka toimi Altenna-nimiseksi muutetusta entisestä Fort Kristinasta käsin, kirjoitti vuonna 1662 alueellaan asuvan "16”16 perhettä, enimmäkseen suomalaisia"suomalaisia”.

Merkittävin Uuden Ruotsin mukana Amerikkaan kulkeutuneista asioista oli siirtolaisten taito rakentaa hirsimökkejä. Yhdysvaltalaiset tutkijat Terry G. Jordan ja Matti E. Kaups ovat väittäneet kirjassaan ''The American Backwoods Frontier'', että hirsisalvosrakennukset tulivat uudelle mantereelle juuri suomalaissiirtolaisten välityksellä. Eräs vanhimmista edelleen pystyssä olevista hirsirakennuksista on [[Nothnaglen hirsimajahirsimökki]], jokajonka rakennettiin New Jerseyn Gibbstowniin suomalaistensuomalaiset ja ruotsalaistenruotsalaiset toimestarakensivat vuosienNew 1638Jerseyn - 1643Gibbstowniin välisenävuosina aikana1638–1643. Tässä ja muissa vastaavissa rakennuksissa käytettiin naulojen sijaan puisia kiilamaisia vaarnoja. Mökkien takat rakennettiin ruotsista kuljetetuista tiilistä.<ref name="log">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ettc.net/njarts/details.cfm?ID=752|Nimeke=Nothnagle Log Cabin, Gibbstown|Julkaisu=ettc.net|Viitattu=01.03.2013.}}</ref>

Delawarejoen varrella asuneet suomalaiset loivat neljä siirtolaa, jotka olivat Finlandia, Lapland, Upland ja Takamaa. Siellä asuneet Marttiset, Kokkiset, Rambot ja muut olivat laajoille alueille levinneiden sukujen kantaisiä. Suomalaisasutus ulottui myös eteläiseen New JerseyhinJerseyyn, jossa [[Mullica Hill]] ja [[Mullica river(joki)|Mullicajoki]] ovat yhä muistuttumassa suomalaisesta uudisviljelijästä Erkki Mulikasta.<ref name="Rauanheimo 1921 8">Rauanheimo 1921, s. 8</ref>

Uudesta Ruotsista on jäänyt muistuttamaan [[Swedesboro]]n pikkukaupunki New Jerseyssä ja siellä oleva [[Pyhän kolminaisuuden Episkopaalinen kirkko (TrinitySwedesboro)|Pyhän Episcopalkolminaisuuden Church)kirkko]], joka yhä tunnetaan vanhana ruotsalaisena kirkkona. Amerikanruotsalainen historiallinen museo (American Swedish Historical Museum) sijaitsee eteläisessä Philapelphiassa ja sisältää monia näyttelyesineitä, asiakirjoja ja [[Artefakti|artefakteja]] Uuden Ruotsin ajalta.<ref name="Trip">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.njpinebarrens.com/the-early-swedes-in-new-jersey/|Nimeke=The Early Swedes in New Jersey|Julkaisu=njpinebarrens.com|Viitattu=28.02.2013|kieli={{en}}}}</ref>