Wikipedia

Ero sivun ”E. A. Tunkelo” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Siirretään tuo pois lähdeviitteen edeltä, kun Kansallisbiografian artikkeli ei sitä mainitse.
p kh, pientä fixailua linkkeihin ym.
Rivi 3:
| kuva = Eemil_Aukusti_Tunkelo_1912.jpeg
| kuvankoko =
| kuvateksti = Eemil Tunkelo v.vuonna 1912
| salanimi =
| syntymäaika = [[27. huhtikuuta]] [[1870]]
Rivi 20:
}}
 
'''Eemil Aukusti Tunkelo''' (vuoteen 1901 '''Ekman'''; [[27. huhtikuuta]] [[1870]] [[Längelmäki]] – [[28. maaliskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kielitieteilijä ja professori. Hän perehtyi [[suomen kieli|suomen kieleen]] sekä sen sukulaiskieliin ja tuli tunnetuksi [[KielenhuoltoSuomen kielenhuolto|kielenhuoltajana]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Tunkelo, Eemil Aukusti (1870 - 1953)|id=7041|tekijä=Seppo Suhonen|ajankohta=30.7.2007}}</ref>
 
Tunkelon vanhemmat olivat längelmäkeläinen maanviljelijä Elias August Ekman ja emäntä Amanda Fredrika Yrjölä. Tunkelo kirjoitti ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan lyseo|Hämeenlinnan klassillisesta lyseosta]] vuonna 1889, valmistui filosofian kandidaatiksi 1895 ja lisensiaatiksi 1908. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi aiheesta ''Alkusuomen genetiivin funktioista'' ja sai suomen kielen dosentin viran [[Helsingin yliopisto]]sta. Tunkelo oli Suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina 1920–1924 sekä 1925–1930, suomalaisen filologian apulaisena 1923–1933 ja suomen kielen henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1933–1938.<ref name="KB" />
 
Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin mm.muun Viroonmuassa [[Viro]]on. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa ([[Petroskoi]]) keruumatkalla. Tunkelon pääteos, lähes tuhatsivuinen ''Vepsän kielen äännehistoria'' ilmestyi vasta 1946. Se on yhä laajin suomalais-ugrilaisista kielistä kirjoitettu [[monografia]].<ref name="KB" />
 
Tunkelo oli 1897 perustamassa [[Kotikielen seuraSeura]]n ''[[Virittäjä]]''-lehteä, ja hän toimi sen päätoimittajana 1897–1899 sekä 1910–1926. Hän julkaisi lehdessä vuosikymmenten aikana satoja kielenhuoltoa käsitteleviä kirjoituksia ja kantoi huolta varsinkin siitä, että [[Vierassana|vierassanojen]] kirjoitus- ja ääntämisasu vastaisivat toisiaan suomen kielessä. Tunkelo oli [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kirjaston ja arkiston hoitaja 1902–1910, johtokunnan jäsen 1902–1936 jasekä sihteeri 1910–1926. SeuranToimiessaan seuran kielitieteellisen valiokunnan sihteerinä vuosina 1899–1916 hän johti aineiston keräyttämistä kansankielen sanakirjaa varten, minkä työn pohjalta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin [[Suomen murteiden sanakirja]]. Hän oli myös Kotikielen seuranSeuran sihteeri 1893–1896 ja esimies 1916–1919, [[Suomalais-ugrilainen Seura|Suomalais-ugrilaisen Seuran]] kirjastonhoitaja 1897–1912 ja arkistonhoitaja 1897–1935, [[Ylioppilastutkintolautakunta|Ylioppilastutkintolautakunnan]] jäsen 1917–1928, [[Suomalainen Tiedeakatemia|Suomalaisen Tiedeakatemian]] jäsen vuodesta 1920 sekä [[Nykysuomen sanakirja]]n neuvottelukunnan puheenjohtaja 1929–1938 ja [[Sanakirjasäätiö]]n hallituksen puheenjohtaja 1931–1934.<ref name="KB" />
 
Tunkelon mukaan on nimetty vuonna 1959 perustettu Tunkelon säätiö.<ref name="KB" /> Pappi ja lastensuojelun kehittäjä [[Juho Heikki Tunkelo]] oli E. A. Tunkelon veli.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/E._A._Tunkelo”