Ero sivun ”Kotimaisten kielten keskus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Suomen kielen tulevaisuus -palkinto: + pääartikkeli |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Kotimaisten kielten keskus''', lyhyesti '''Kotus''' ({{k-sv|Institutet för de inhemska språken}}; {{k-smn|Päikkieennâm kielâi kuávdáš}}; {{k-sms|Dommjânnmlaž ǩiõli kõõskõs}}; {{k-se|Ruovttueatnan gielaid guovddáš}}; {{k-rom|Finnosko tšimbengo instituutos}}) on [[Opetus- ja kulttuuriministeriö|opetus- ja kulttuuriministeriön]] alainen asiantuntijalaitos.<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2 Kotimaisten kielten keskus :: Tietoa Kotuksesta]</ref> Kotus tutkii ja huoltaa [[suomen kieli|suomea]], [[Suomenruotsi|ruotsia]], saamelaiskieliä ([[pohjoissaame]]a, [[inarinsaame]]a, [[koltansaame]]a), [[romanikieli|romanikieltä]] ja [[Suomalainen viittomakieli|suomalaista viittomakieltä]] sekä tutkii [[Uralilaiset kielet|eräitä suomen sukukieliä]]. Keskuksen toimintaan kuuluvat [[kielenhuolto]] ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko sekä tutkimushankkeet.<ref>Kotimaisten kielten keskuksen tehtävät on lueteltu kotimaisten kielten keskuksesta annetussa laissa (1403/2011) ja valtioneuvoston asetuksessa (1566/2011).</ref>
Keskuksen työntekijämäärä on noin 100. Tutkimuskeskus sijaitsee [[Helsinki|Helsingin]] [[Kaisaniemi|Kaisaniemessä]].▼
Kotimaisten kielten keskuksessa on myös laaja kirjasto sekä laajat kielitieteelliset arkistot, mm. [[Nimiarkisto]], johon on kerätty suurin osa Suomen alueen muistinvaraista paikannimistöä, [[Suomen murteiden sana-arkisto]], jonka pohjalta laaditaan [[Suomen murteiden sanakirja]], sekä [[Suomen kielen nauhoitearkisto]]n puhutun kielen aineistot. Keskuksen julkinen aineistopalvelu Kaino avattiin vuonna 2006.▼
==Historia==
Kotimaisten kielten keskus perustettiin vuonna [[1976]] nimellä '''Kotimaisten kielten tutkimuskeskus'''. Tuolloin yhdistettiin valtion tutkimuslaitokseksi erillisiä suomen ja sukukielten kielentutkimusyksiköitä ja -laitoksia, mm. [[E. N. Setälä]]n perustama tutkimusarkisto [[Suomen suku (tutkimusarkisto)|Suomen suku]], Nykysuomen laitos ([[kielitoimisto]]), Sanakirjasäätiö ja Suomen nimiarkiston säätiö. Tutkimuskeskukseen liitettiin myös ruotsin kielen huolto (Språkvård), murteiden ja nimistöntutkimus omaksi osastokseen. Suomen opetusministerinäkin toiminut fennougristi [[Lauri Posti]] oli tärkeä aloitteentekijä tutkimuskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa. Laitoksen johtajina ovat toimineet [[Esko Koivusalo]], [[Tuomo Tuomi]] ja [[Pauli Saukkonen]]. Nykyinen johtaja on professori [[Pirkko Nuolijärvi]]. Laitoksen nykyinen nimi Kotimaisten kielten keskus otettiin käyttöön vuonna 2012.
==Toiminta==
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina [[1990]]–[[1995]] kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän Suomen kielen perussanakirjan, joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna [[1997]] ja sen seuraaja ''Kielitoimiston sanakirja'' vuonna [[2004]]. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.▼
▲Kotimaisten kielten keskuksessa on
▲Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina [[1990]]–[[1995]] kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän ''Suomen kielen perussanakirjan'', joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. ''Perussanakirjan'' CD-ROM-versio ilmestyi vuonna [[1997]] ja sen seuraaja ''[[Kielitoimiston sanakirja]]'' vuonna [[2004]]. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.
▲Keskuksen työntekijämäärä on noin 100. Tutkimuskeskus sijaitsee [[Helsinki|Helsingin]] [[Kaisaniemi|Kaisaniemessä]].
==Organisaatio==
Rivi 24 ⟶ 26:
{{Pääartikkeli|[[Suomen kielen tulevaisuus -palkinto]]}}
Kotimaisten kielten keskus jakaa Suomen kielen tulevaisuus -palkintoa tunnustuksena ”organisaatiolle, järjestölle tai henkilölle, joka toiminnallaan edistää suomen kielen monipuolista käyttöä ja vahvistaa siten suomen kielen roolia monikielisessä
==Viitteet==
| |||