Ero sivun ”Armo (kristinusko)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: lb:Gnod
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6:
Eräs armon määritelmä on, että se on Jumalan ansaitsematon suosio, joka ei riipu sen saajasta mitenkään. Room 11 mukaan armo ja teko ovat toisensa pois sulkevia asioita (suhteessa ihmisen [[Pelastus (uskonto)|pelastukseen]]) Ef 2 mukaan ihminen pelastuu armosta, uskon kautta, ei tekojen kautta
 
Ihmisen hyvyys ei ole uhka Jumalan päätäntävallalle klassisessa [[katolinen kirkko|katolisessa]] teologiassa. Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä, ei ihminen itse. Ansiosuhde ei ole voimassa Jumala-suhteessa [[luterilaisuus|luterilaisessa]] teologiassa. Kenenkään ei tarvitse yrittää ansaita Jumalan lahjoja itselleen. Luterilaisessa teologiassa ihminen ottaa Jumalan lahjat vastaan uskomalla kristinuskon perustaviin oppeihin.
 
Armo ilmenee monella eri tavalla kristinuskossa. Jumalan rakkaus ja hyvyys näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).