Ero sivun ”Tadao Andō” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: el:Ταντάο Άντο |
Htm (keskustelu | muokkaukset) p →Arkkitehtina: kh |
||
Rivi 16:
Andō perusti oman toimistonsa vuonna 1969<ref name="EB"/> tai 1970.<ref name="GB"/> Hän sai ensimmäisen kerran mainetta suunnittelemallaan Azuma-talolla (1976), josta hänelle myönnettiin Japanin arkkitehtiliiton palkinto. Kaksikerroksisesta [[megaron]]tyyppisestä terassitalojen väliin työnnetystä asuinrakennuksesta voidaan jo löytää Andōn myöhemmän arkkitehtuurin tärkeimmät piirteet; rakennus luo ”sisäänpäinkääntyneen mikrokosmoksen modernin maailman urbaania kaaosta vastaan”. Sen jälkeen hän suunnitteli useita betonisia asuintaloja, joissa keskeinen elementti oli [[atrium]], kuten Osakan lähiöihin 1970-luvun lopussa rakennetuissa Matsumoto- ja Ishihara-taloissa. Nyt Andō yhdisti ensimmäisen kerran paljaan, paikalla valettun betonin laajoihin lasi- tai lasitiilipintoihin. Rakennuksisssa on nähtävillä [[Louis Kahn]]in ja [[Le Corbusier]]in vaikutus sekä japanilainen perinne hienovaraisin vihjein. Luonnon keskelle rakennetussa Koshino-talossa (1981) Andō antoi atriumin vuorostaan aueta ympäröivään maisemaan.<ref name="pritzker essay">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.pritzkerprize.com/sites/default/files/file_fields/field_files_inline/1995_essay.pdf|Nimeke=Essay|Tekijä=Frampton, Kenneth|Julkaisija=The Pritzker Architecture Prize|Luettu=26.4.2012}}</ref>
Andōn arkkitehtuurin skaala alkoi laajentua 1980-luvun puolivälissä [[Kōbe]]en rakennetun [[Rokkō-asuinkerrostalo]]n ja [[Naha]]n Festival-kauppakeskuksen myötä. Niistä ensimmäisessä on selvästi nähtävillä Le Corbusierin vaikutus, mutta Festivalista ando suunnitteli ”sisäänpäinkääntyneen seitsenkerroksisen kuution, jota suojelevat kaoottiselta metropolilta perforoidut verhoseinät”; keskeistä oli tapa, jolla valo suodattui rakennusta ympäröivän kalvon läpi. Maailmanlaajuiseen maineeseen Andōn nosti neljä vuosina 1985–1988 suunniteltua rakennusta. Niistä kolme oli kirkkoja – Rokkōn kirkko, Veden kirkko ja Valon kirkko – ja neljäs lastenmuseo. Veden kirkko oli minimalistinen uudelleentulkinta [[Heikki
Andōn maineen kasvaessa hän alkoi saada suunnittelutehtäviä myös ulkomailta. Niihin lukeutuvat esimerkiksi Japanin-paviljonki [[Sevillan maailmannäyttely]]ssä (1992), [[Unesco]]n meditaatiotila [[Pariisi]]ssa (1996), Armani-teatteri [[Milano]]ssa (2001) ja [[Texas]]in [[Fort Worth]]in modernin taiteen museo (1997–2003).<ref name="EB"/>
| |||