Ero sivun ”Frank McCourt” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 6:
McCourt syntyi Brooklynissa, New Yorkissa pohjois-irlantilaiselle [[Presbyteerikirkko|presbyteeri]]-isälleen Malachy McCourtille (1901-1985) ja irlantilaiselle [[Katolinen kirkko|katolilais]]äidilleen Angela Sheehanille (1908-1981). Frank eli ensimmäiset vuotensa Yhdysvalloissa neljän nuoremman sisaruksensa kanssa, joita olivat Malachy (s. 1931), kaksoset Oliver ja Eugene (s. 1932) sekä sisar Margaret (s. 1935), joka kuoli vain muutama viikko syntymänsä jälkeen. Tragedian jälkeen perhe muutti kotimaahansa Irlantiin, missä myös kaksoset Oliver ja Eugene menehtyivät. He kuolivat peräjälkeen vuoden sisällä muutosta. Tämän jälkeen syntyivät pojat Michael (s. 1936) ja Alphonsus eli Alphie (s. 1940).
 
Koska pohjois-irlantilaisen Malachy-isän oli vaikea löytää töitä juuriensa ja aksenttinsa vuoksi, perhe päätti muuttaa Angelan kotikaupunkiin [[Limerick|Limerickiin]]. Siellä he kuitenkin kohtasivat entistä suurempaa köyhyyttä. Isä, joka oli kotoisin Toomen kylästä [[Antrimin kreivikunta|Antrimin kreivikunnasta]], oli useimmiten työtön mutta tuhlasi silti useinvähätkin ansaitsemansa rahat viinaan. Hänellä oli tapana tulla kotiin laulaen ja herättäen pojat kuuntelemaan isänmaallista saarnaa. Frankin ollessa yhdentoista heidän isänsä lähti Englantiin tehdastyöhön, muttei koskaan lähettänyt perheelle kolmea puntaa enempää rahaa. Malachy ei alkoholinkäytöstään huolimatta ollut kuitenkaan koskaan julma tai väkivaltainen. Hänellä oli tapana kertoilla Frankille tarinoita irlantilaisten satujen sankarista Cuchulainista, ja Frank pitikin tarinahetkiä hänen ja isän tärkeänä yhteisenä aikana.
 
Frank lopetti koulunkäyntinsä 14-vuotiaana, minkä jälkeen hän teki satunnaisia töitä ja varasteli elättääkseen veljiään Malachya, Michaelia ja Alphieta. Äiti Angela joutui elättämään perhettään kerjäämällä. Muut sisarukset olivat tuolloin jo kuolleet joko sairauksiin tai perheen surkeisiin olosuhteisiin, ja Frank meinasi itsekin menehtyä 11-vuotiaana lavantautiin. Kirjassaan ''Seitsemännen portaan enkeli'' Frank kuvaileekin muun muassa koko korttelin jakamaa yhtä ainoata vessaa, joka tulvi jatkuvan sateen vuoksi ja oli täynnä rottia ja tuhohyönteisiä. Frank kertoo myös, miten häntä ja hänen veljeään Malachya kiusattiin köyhyyden vuoksi, miten sukulaiset jaksoivat aina moittia heidän surkeaa tilannettaan ja miten he joutuivat aina yhden kuolleen lapsen kohdalla muuttamaan muistoja pakoon.