Ero sivun ”Kristallipalatsi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p Lähdeteos
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Kuva:Crystal Palace.PNG|thumb|right|300px|Alkuperäisen Kristallipalatsin julkisivu]]
'''Kristallipalatsi''' ([[Englannin kieli|eng.]] ''Crystal Palace'') oli kasvihuoneinsinööri [[Joseph Paxton]]in suunnittelema [[valurauta|valuraudasta]], lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 [[Lontoon maailmannäyttely|Lontoon maailmannäyttelyä]] varten<ref name=miettinen>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xip.fi/taidehistoria/?page_id=73 | Nimeke = Uusia tekniikoita | Tekijä = Miettinen, Jukka O. | Julkaisu = "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Teatterikorkeakoulu | Viitattu = 30.4.2011 | Kieli ={{fi}} }}<br><small>(Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.)</small></ref>. Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttäväänäyttävä rakennustarakennus pystytettiin vain viisiviidessä kuukauttakuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa kautta insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70 000 m<sup>2</sup> lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin 1855 Sydenham Hilliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.
 
Kristallipalatsi siirrettiin 1855 Sydenham Hilliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.
 
Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut arkkitehdin koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 m pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93&nbsp;000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Onneksi juuri samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293&nbsp;655 lasilevyä, 30&nbsp;000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15-19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>
== Lähteet ==
*Jürgen Tietz: 1900-luvun arkkitehtuuri, Könemann 2000
*{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = | Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}
 
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
*Jürgen Tietz: 1900-luvun arkkitehtuuri, Könemann 2000
 
[[Luokka:Lontoon rakennukset ja rakennelmat]]
[[Luokka:Englannin entiset rakennukset ja rakennelmat]]