''Orel'' lähti 15. lokakuuta 1904 [[Itämeren laivastostalaivasto]]sta muodostetun Venäjän Tyynenmeren laivaston 2. laivueen mukana Libausta Port Arthuriin. Laivueen komentajana oli vara-amiraali Zinovy Rozhestvensky, jonka alaisuudessa laivue kiersi [[Kap HorninHorn]]in saapuen Nosy Ben saarelle 9. tammikuuta 1905. Laivue oli saarella kaksi kuukautta levossa ja täydennettävänä. Laivue siirtyi Camranhinlahteen [[Ranskan IndokiinaanIndokiina]]an odottamaan Tyynenmeren laivaston 3. laivuetta, joka saapui kontra-amiraali Nikolai Nebogatovin johdolla 9. toukokuuta. Laivueet aloittivat 14. toukokuuta matkan Vladivostokiin[[Vladivostok]]iin. Aluksiin oli kuormattu runsaasti materiaalia matkaa varten, mikä kasvatti niiden uppoumaa merkittävästi. Tämä laski alusten panssarivyöt vedenpinnan alle.
Osasto kulki lyhyintä reittiä Tsusimansalmen kautta, missä se joutui [[keisarillisen Japanin laivasto|keisarillisen Japanin laivaston]] yllättämäksi. ''Orel'' oli taistelun[[Tsushiman meritaistelu]]n alkaessa venäläisten neljän Borodino-luokan aluksen muodostaman 1. divisioonan viimeisenä aluksena. Alus ei juurikaan osallistunut alkuvaiheen taisteluihin, vaikka se syttyikin tuleen japanilaisten kranaattien osuttua. Pimeän laskeuduttua japanilaiset irtautuivat taistelusta ja venäläiset jatkoivat matkaansa kohti Vladivostokia.
Seuraavana aamuna japanilaiset piirittivät venäläiset alukset, jotka antautuivat puolen tunnin kahakoinnin jälkeen. ''Oreliin'' oli osunut taistelun aikana viisi 12 tuuman, kaksi 10 tuuman, yhdeksän 8 tuuman, 39 kuuden tuuman ja 21 pienempää kranaattia tai niiden sirpaletta. Vaikka aluksen panssaroimittomissa osissa oli useita reikiä, se oli ainoastaan lievästi vaurioitunut, koska panssarointiin osuneet neljä kahdentoista tuuman kranaattia eivät olleet läpäisseet sitä. Miehistöstä oli saanut surmansa 43 ja haavoittunut 80.
