Ero sivun ”A priori ja a posteriori” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: vec:A priori
Rivi 21:
 
== Immanuel Kant ==
Jaottelua on filosofiassa käytetty pitkään, mutta nykymerkityksessään se alkoi yleistyä [[Immanuel Kant]]in töiden myötä. Hänen aikalaisensa filosofit, kuten [[David Hume]], päätyivät kieltämään jopa [[kausaliteetti|kausaliteetin]]. Humen argumentti kulkee seuraavasti.: Kausaliteetti oletetaan kokemukseen, koska olemme tottuneet siihen, että yhtä ilmiötä seuraa aina toinen. Kuitenkaan emme voi päätellä siitä, että aurinko on aina noussut sitä, että se nousee huomennakin. On hyvin kuviteltavissa että se ei nouse, kyseessä ei ole käsitteellinen mahdottomuus kuten kulmikas ympyrä. [[Isaac Newton]]in kehittämä [[fysiikka|fysiikan]] kuvaus kuitenkin perustuu pitkälti kausaliteetille ja kuvaa ulkomaailmaa hämmästyttävän tarkasti. Tämän vuoksi Kant halusi luoda vahvemman filosofisen perustan kausaliteetille.
 
Immanuel Kantin mukaan kaikki analyyttiset väitteet ovat apriorisia ja perustuvat ristiriidan lakiin. Analyyttiset väitteet ovat hänen mukaansa määritelmänsä kautta tosia. Tällainen on esimerkiksi ”Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia.” Synteettiset väitteet puolestaan lisäävät eli syntetisoivat väitteen subjektiin uutta tietoa. Tällainen on esimerkiksi väite ”Kappale on raskas.” Tässä predikaatti ”raskas” syntetisoidaan käsitteeseen ”kappale”. Synteettisiä väitteitä hänen mukaansa ovat kokemusarvostelmat eli -väitteet ja matemaattiset väitteet, sillä ”''väittämällä ’7+5=12’ siis todellakin laajennamme käsitettämme ja lisäämme ensimmäiseen käsitteeseen uuden''”.<ref>Kant, Immanuel: ''Prolegomena''. Gaudeamus, Helsinki, 1997, s. 54-56.</ref>