Ero sivun ”Hankkija” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjattu virheellinen vuosiluku Puolimatka-yhtymän kauppaan liittyen |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Hankkija''', virallisesti ''Keskusosuusliike Hankkija'' oli suomalainen maatalousalan osuusliike.
Hankkija perustettiin vuonna [[1905]] Suomen osuustoimintaväen ponnistelujen tuloksena tarkoituksenaan palvella [[maatalous|maatalouden]] etuja sekä samalla palvelemaan itse maataloutta. Tuohon ajankohtaan saakka Suomen maataloustarvikkeiden kauppaa harjoittivat pelkästään yksityiskauppiaat, joiden menettelytavoissa ja taidoissa yleisesti havaittiin olevan parantamisen varaa.
==Pellervon Välitysliike==
Pellervon Välitysliikkeen toimialaan kuuluivat mm. [[vehnä]]nleseet, rehu[[vehnä]]jauhot, muut [[väkirehu]]t, [[kainiitti]], [[tuomaskuona]], [[luujauho]], [[chilensalpietari]], muut [[keinolannoite|keinolannoitteet]], [[siemenvilja]], [[heinänsiemen|heinänsiemenet]], [[olki|oljet]], [[peruna]]t, meijeritarpeet, jauhot, suolat, [[lamppuöljy]], [[työkalu]]t, [[rauta]], [[naula]]t ja [[hevosenkenkä|hevosenkengät]]. Pellervon Välitysliike oli aloittanut toimintansa marraskuussa 1901 ja sen johtajaksi oli valittu [[Pääskylahden maanviljelyskoulu]]n johtaja [[Benjamin Alfthan]].
Tarve kuitenkin oli edelleen olemassa ja perustettava Hankkija keskittyikin [[viljansiemen|viljansiementen]] kauppaan, minkä vuoksi se otti tunnuslauseekseen ''Tutkittu-tarkastettu-taattu'', mistä peräisin ovat Hankkijan kolme väkästä. 1901 Suomessa säädetty [[osuustoimintalaki]] oli jo kuitenkin mahdollistanut osuuskuntien perustamisen jo Pellervon Välitysliikkeen perustamisen aikana, joten [[Pellervo-Seura]]ssa ei pidetty välttämättömänä sitä, että juuri sen pitäisi harjoittaa siemenkauppaa.
Uudellamaalla ruotsinkieliset suurviljelijät olivat perustaneet maatalouden hankintojaan varten Suomenmaan kulutusyhdistys [[Labor]]in jo 1897, jonka sääntöjä olisi pitänyt muuttaa kansanvaltaisemmiksi, jotta se olisi soveltunut suomenkielisten maanviljelijöiden tarpeisiin.
==Keskusosuusliike Hankkija r.l.==
===Perustaminen===
KOL Hankkija perustettiin 17. tammikuuta 1905 kokouksella, ja se aloitti toimintansa 16. maaliskuuta 1905. Sen perustivat 18 osuusmeijeriä, 27 osuuskassaa ja kaksi muuta osuuskuntaa. Vaikka Pellervo-Seuraan kuuluivat osuuskaupat, niitä ei ollut perustajajäsenissä, koska Hankkija oli suunnattu teollisuuskulutustavaroiden jakelun sijaan maanviljelijäväestön elinkeinonharjoittamisen tarpeisiin. [[Hannes Gebhard]] näki nämä kaksi asiaa erillisinä.
Niin kuin Pellervon Välitysliikkeenkin, myös Keskusosuusliike Hankkijan johtajaksi tuli [[Benjamin Alfthan]], jota avusti kassanhoitaja Emmi Jaeckel. Hankkijan konttori tuli Nikolainkatu 13:een, joka muuttui Suomen itsenäistyttyä Snellmaninkaduksi. Hankkijan ensimmäinen varasto tuli Malmille Helsinkiin, jonka lisäksi perustettiin kuusi sitä pienempää aluevarastoa eri puolille Suomea. 1919 Hankkija ostettuaan Nikolajeffin veljesten 1913 rakennetun talon, muutti se pääkonttorinsa Salomonkadulle, mitä ennen se oli vuokrannut tiloja Esplanadilta.
===Teknillinen Hankkija===
Hankkija ydin oli Pellervon Välitysliikkeenä alkanut [[Maatalous-Hankkija]], mutta se tarvitsi pian rinnalleen myös [[Teknillinen Hankkija|Teknillisen Hankkijan]], joka vastasi Suomen maatalouden varustamisesta meijerein laitemyyntinä ja laiteasennuksina ulkomailta tuodulla tekniikalla. Yhdessä [[Pellervo-Seura]]n kanssa Hankkija pystytti [[Kuopion maatalousnäyttely]]un 1906 mallimeijerin, joka tavallaan oli Teknillisen Hankkijan alku. 1916 Hankkija perusti sähköosaston 1916.
1926 Hankkija toimitti laitteet 66 meijeriin. Kun meijerit tarvitsivat sähköä, ryhtyi Hankkija sähköurakoimaan maaseudulla kylien sähköistämiseksi.
===Aluekonttorit===
Hankkijan jäsenmäärä ei lisääntynyt nopeasti eikä osuuspääoma. 1908 huomattiin, että Hankkijan toimintaan nähden sen oma pääoma oli vähäinen. Tämän ongelman poistamiseksi perustettiin rahoitusyhtiö [[Osakeyhtiö Pääomanhankkija]], jonka osakepääoma, 50 000 markkaa, lainattiin Keskusosuusliike Hankkijalle. Järjestely purettiin vasta 1941. 1908 Helsingistä lähtöisin oleva Hankkija perusti sivu- ja aluekonttori Pietariin 1908, jossa se toimi vuoteen 1918, Kuopioon ja Viipuriin.
Kaksi vuotta myöhemmin aluekonttorit perustettiin myös Turkuun ja Tampereelle 1911. Poriin perustettiin aluekonttori 1914, Jyväskylään 1915, Joensuuhun ja Sortavalaan 1916, Haminaan ja Helsinkiin 1917, Hämeenlinnaan 1919, Savonlinnaan ja Mikkeliin 1920, Lahteen, Porvooseen ja Rovaniemelle 1921, Kotkaan ja Iisalmelle 1923 sekä Kokkolaan 1927.
Pietarin 1908 avatun ja 1918 suljetun konttorin jatkoksi Hankkija perusti konttorit Berliiniin 1918 ja 1919 New Yorkiin. Berliinin konttori suljettiin 1920 ja New Yorkin 1921.
Vaikka Hankkija alkoi siemenkaupalla, sen laadun takaamisella, jo vuoteen 1910 mennessä sen suurimmat tuoteryhmät olivat lannoitteet ja väkirehut. Lannoitteista ja väkirehuista kertyi noin 60% koko myynnistä. Ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä myynti kaksinkertaistui ja myynnin jakauma tasapuolistui.
===Varustamotoiminta===
Käydäkseen halkokauppaa Pietariin Hankkija osti laivoja 1917. Niiden avulla oli tarkoitus vielä halkoja Saimaata pitkin Pietariin, mutta toimintaa ei onnistuttu edes aloittamaan, koska Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen estivät halkokaupan Venäjän keisarikunnan valtionlaitoksille.
===Kasvinjalostus===
Vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa, 1913, Hankkija aloitti [[Hattula]]ssa kasvinjalostustoiminnan senaattori [[Alfred Oswald Kairamo]]n [[Ellilän kartano]]lla. Kasvinjalostus toimi Ellilän kartanolla vuoteen 1916, jolloin Hankkija siirsi sen [[Rosendalin kartano]]lle, jota alettiin kutsua [[Tammiston koetila]]ksi. Kasvinjalostus hidastui jonkin verran, mutta laajeni ja pääsi käytiin 1920-luvulla. Hankkijan siemenkeskus valmistui Tampereelle 1920, joka auttoi omien kasvinjalosteiden kauppaa siementen sopimusviljelynä, jonka Hankkija oli aloittanut jo 1912.
Tammiston koetilan jälkeen Hankkija siirsi kasvinjalostuksen [[Anttilan koetila]]lle, joka oli ostettu 1942 [[Hyrylä]]stä. [[Liedon keskustaimisto]] ostettiin 1945 ja 1964 [[Nikkilän koetila]] [[Kangasala|Kangasalta]].
1920-luvulla johtajaksi tuli Taavi Arola, joka sekä keskittyi aikaisempaa enemmän liiketalouteen, mutta hyväksytti paljon päätöksiä hallintoneuvostolla luottamuksen aikaansaamiseksi linjauksiinsa. 1928 oli Hankkijalle erityisen kannattava vuosi: 337 000 000 markan liikevaihdolla saavutettiin 7 000 000 markan tulos. Samaan Hankkija pystyi seuraavan kerran 1930-luvun laman vuoksi vasta 1937.
===Maatalouskoneenrakennus ja maatalouskonekauppa===
Hankkija osti konepajan 1918. Siitä tehtiin 1920 [[Maanviljelyskonetehdas]] Oy, myöhemmin MKT-tehtaat Oy. Tehdas aloitti maatalouskonevalmistuksen Sato-[[kylvökone]]eella 1921 ja Esa-[[puimakone]]ella. Tehdas paloi 1925, mutta se rakennettiin uudelleen. Hankkija oli osallistunut ensimmäisen suomalaisen traktorin, [[Kullervo (traktori)|Kullervo-moottori(auran)vetäjän]] kehittelyyn, mutta siitä ei tullut menestystä ulkomaisen kilpailun vuoksi.
Hankkija myös myö koneita, mm. Oliver-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia. Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai petrolikäyttöisiä. Hankkija myi ensimmäiset dieselmoottoriset traktorit 1950-luvulla.
Hankkija möi 1950-luvulla Suomessa ensimmäiset (itsekulkevat) [[Massey-Harris]] -[[leikkuupuimuri]]t, jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät [[puimakone]]eet. Ensimmäiset Rosenlewin valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983.
===Rehuteollisuus===
Hankkijan vahvan väkirehujen ja lannoitteiden kaupan vuoksi 1926 perustettiin sen päävaraston lähelle Malmille Hankkijan ensimmäinen rehusekoittamo 1926. Tämä oli [[Hankkijan rehuteollisuus|Hankkijan rehuteollisuuden]] alku.
===Yhteistyö osuuskauppojen kanssa===
Hankkija toimi [[Pellervo-seura]]n piirissä yhteistyössä [[SOK|Suomen Osuuskauppaan]] kuuluvien osuuskauppojen kanssa. Hankkijaan liittyi alusta pitäen mukaan [[meijeri|osuusmeijereitä]], vaikka osuusmeijereiden oma keskusliike [[Valio]] oli aloittanut miltei yhtäaikaa Hankkijan kanssa. Hankkijalta meijerit hankkivat meijerikoneistoja. Usean keskusliikkeen välisen työnjaon epäselvyys oli ongelma. Alunperin SOK:n tehtävänä oli asutuskeskuksien [[Kulutus|kuluttajaväestön]] tarpeiden tyydyttäminen, ja Hankkija keskittyisi maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden, [[lannoite|lannoitteiden]], [[väkirehu]]jen ja siementen kauppaan. [[1960-luku|1960-luvun]] lopulla kuitenkin erimielisyydet kärjistyivät niin, että Hankkija joutui luomaan oman kenttämyyntiverkostonsa kilpailemaan osuuskauppojen kanssa. Tästä lähtien kuntien ja kylien osuuskaupat leimautuivat pääyhteistyösuuntansa mukaan hankkijalaisiin ja SOK:laisiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kokko, Marja | Nimeke = Kyliltä keskuksiin – Eteläpohjalaisista osuuskaupoista alueosuuskaupaksi, Eepee 1903–2003| Vuosi = 2003| Luku = | Sivu = 127–128| Selite =| Julkaisupaikka =Jyväskylä | Julkaisija =Gummeruksen kirjapaino | Tunniste =ISBN 952-91-6221-9}}</ref>
Hankkijan ja SOK:n välirikko kärjistui 1968, jolloin jotkut osuuskaupat lakkasivat jakelamasta Hankkijan tuotteita sen itsensä rinnalla. Varmistaakseen yhteytensä Hankkijaan, maanviljelijät joutuivat perustamaan maatalousosuuskuntien Keskusosuusliike Hankkijaan. Turun maatalousosuuskunta perustettiin 16. tammikuussa 1970. 1971 vuoden lopussa niitä oli jo 74 ja 1984 lopussa 163. Maatalousosuuskuntien jäsenmäärä ylitti 75 000 henkilöjäsentä yhteensä. Tätä vaihetta on sanottu ''Hankkijan talvisodaksi''.
Hankkija toimi monella alalla, minkä vuoksi se otti iskulauseekseen ''Hankkija on monessa mukana''. Merkittävän osan Hankkijan toimintaa muodosti [[Maatalous-Hankkija]]n lisäksi [[Hankkijan rehuteollisuus]] sekä [[Kone-Hankkija]]n [[traktori|traktoreiden]], [[puimuri|puimureiden]] sekä traktoreiden työkoneiden kuin myös maataloudesta irrallaan oleva [[Teknillinen Hankkija]], joka suoritti rakennusurakoihin, myös vientirakennusurakoihin [[sähkötekniikka|sähköteknisiä]] asennuspalveluita ja maahantoi esimerkiksi kuluttajille myytyjä [[nauhuri|radionauhureita]]. Traktoreista Hankkijan tunnetuimpia edustamia tavaramerkkejä olivat [[Massey-Ferguson]] ja myöhemmin [[Volvo BM Valmet]]. Sitä varten se hankki ensin [[Tammisto]]n tilan [[Helsingin pitäjä]]stä, myöhemmin Anttilan koetilan [[Tuusula]]sta. Vuosikymmenten kuluessa Hankkijan kiinteä omaisuus kasvoi merkittäväksi.
Rivi 13 ⟶ 67:
==Keskusosuusliike Hankkijan pää- ja toimitusjohtajat==
===Pellervon Välitysliike===
*Jorma Järvi, 1969 <ref>http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=1416</ref>▼
*Benjamin Alfhan, marraskuu 1901 - 1901
*Eino Tuomola, 1962 <ref>http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=975</ref>▼
===Keskusosuusliike Hankkija===
*Väinö Pessi▼
*Taavi Arola, 1920-luku
▲*Väinö Pessi, 1947-1961
▲*Eino Tuomola,
▲*Jorma Järvi,
*Pertti Tuomala, 1986-1990
==Hankkija-Maatalous Oy==
| |||