Ero sivun ”Žemaitukas” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kieliasun korjailua |
p yhtenäistämme |
||
Rivi 18:
}}
'''Žemaitukas''' (kirj. ''pikku [[žemaitija]]lainen'') on [[Liettua]]sta kotoisin oleva historiallinen [[poni]]rotu. Se on tunnettu 500–600-luvuilta alkaen. Liettualaiset käyttivät rotua [[sotahevonen|sotahevosena]] [[Pohjoiset ristiretket|pohjoisten ristiretkien]] aikana. Žemaitukasia pidetään Liettuassa osana maan historiallista perintöä.<ref name=straz/> Rodun alkuperää ei tunneta, mutta se on sukua paikalliselle [[metsähevonen|metsähevoselle]] ja puolalaiselle [[konik]]-rodulle, jotka molemmat todennäköisesti polveutuvat [[tarpaani]]sta. Žemaitukasia käytettiin [[trakehner]]-rodun luomisessa.<ref name=hend/> Žemaitukas oli aiemmin suosittu rotu, mutta joutui sukupuuton partaalle maatalouden muutoksen ja toisen maailmansodan myötä. Vuonna 2010 rodun hevosia arvioitiin olevan 400.<ref name=straz/>
== Historia ==▼
Žemaitukas on tunnettu kirjallisissa lähteissä 500–600-luvuilta alkaen, ja rotu tunnettiin erinomaisena sotahevosena [[Pohjoiset ristiretket|pohjoisten ristiretkien]] aikaan.<ref name=kucin/> Vuosisatojen saatossa rotuun vaikutti tartarialaisia, venäläisiä, kevyitä puolalaisia sekä muita hevosia.<ref name=hend/> Rotu oli kerran laajalle levinnyt, mutta se on ollut sukupuuton partaalla kolmesti. 1800-luvulla uusien maatalouskoneiden käyttöön tarvittiin kookkaampia ja voimakkaampia hevosia. Tästä syystä hevosia risteytettiin [[trakehner]]ien, [[arabianhevonen|arabianhevosten]] ja [[kylmäverinen (hevonen)|kylmäveristen]] hevosten kanssa siinä määrin, että puhtaan žemaitukasin säilyminen vaarantui. Rodun pelasti [[Ogińskin suku]], joka perusti žemaitukasin kasvatusyhdistyksiä [[Raseiniai]]hin, [[Plungė]]een ja [[Rietavas]]iin vuosien 1881 ja 1890 välisenä aikana. Ogińskit tekivät rodusta suositun ja esittelivät sitä [[Pariisin kansainvälinen maatalousnäyttely|Pariisin kansainvälisessä maatalousnäyttelyssä]] vuonna 1900, missä esitetyt hevoset voittivat kaksi kulta- ja yhden hopeamitalin.<ref name=straz/> ▼
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] päättyessä saksalaiset veivät kaikki žemaitukasit Gruzdžiain siittolasta. Yksi siittola perustettiin vuonna 1958 [[Užventis]]iin.<ref name=straz/> Siittolan toiminta siirrettiin Vilnan valtionsiittolaan, missä kasvatettiin uusi sukupolvi žemaitukaseja. Vuonna 1990 [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajoamisesta]] ja nopeasta kollektivisoinnin purkamisesta tuli uusi haaste. [[Kolhoosi]]en omistuksessa olleet hevoset jaettiin yksityisille, jotka eivät juuri välittäneet rodun säilyttämisestä. Vuonna 1994 oli jäljellä vain 30 aikuista yksilöä.<ref name=juras/> Vilnan valtionsiittola kuitenkin säilytti hevosensa ja on yhä kasvatuksen tärkeä keskus. Vuonna 2010 siittolan omistuksessa oli 98 žemaitukasia.<ref name=straz/>▼
== Ominaisuudet ==
Rivi 33 ⟶ 28:
Žemaitukasin perimää on monen muun kotieläinrodun tavoin tutkittu ainutkertaisten ominaisuuksien selvittämiseksi. [[mtDNA|Maternaalisen DNA]]:n jaksottamisesta on saatu viitteitä siihen, että eräs rodun [[haplotyyppi|haplotyypeistä]] muistuttaa vanhaa, koilliseurooppalaisissa hevosroduissa esiintyvää haplotyyppiä.<ref name=kucin/> Vuonna 2004 valmistuneessa tutkimuksessa löydettiin [[alleeli]] T, joka on žemaitukasilla yleinen mutta löydetty muilta roduilta vain satunnaisesti.<ref name=juras/> [[Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö]]n konferenssi keski- ja itä-Euroopan maiden kesken tunnusti žemaitukasin kansainvälisesti tarkkailtavaksi roduksi, ja sisällytti sen järjestön kotieläinten monimuotoisuuden säilyttämisprojektin rotulistaan.<ref name=fao/>
▲Žemaitukas on tunnettu kirjallisissa lähteissä 500–600-luvuilta alkaen, ja rotu tunnettiin erinomaisena sotahevosena [[Pohjoiset ristiretket|pohjoisten ristiretkien]] aikaan.<ref name=kucin/> Vuosisatojen saatossa rotuun vaikutti tartarialaisia, venäläisiä, kevyitä puolalaisia sekä muita hevosia.<ref name=hend/> Rotu oli kerran laajalle levinnyt, mutta se on ollut sukupuuton partaalla kolmesti. 1800-luvulla uusien maatalouskoneiden käyttöön tarvittiin kookkaampia ja voimakkaampia hevosia. Tästä syystä hevosia risteytettiin [[trakehner]]ien, [[arabianhevonen|arabianhevosten]] ja [[kylmäverinen (hevonen)|kylmäveristen]] hevosten kanssa siinä määrin, että puhtaan žemaitukasin säilyminen vaarantui. Rodun pelasti [[Ogińskin suku]], joka perusti žemaitukasin kasvatusyhdistyksiä [[Raseiniai]]hin, [[Plungė]]een ja [[Rietavas]]iin vuosien 1881 ja 1890 välisenä aikana. Ogińskit tekivät rodusta suositun ja esittelivät sitä [[Pariisin kansainvälinen maatalousnäyttely|Pariisin kansainvälisessä maatalousnäyttelyssä]] vuonna 1900, missä esitetyt hevoset voittivat kaksi kulta- ja yhden hopeamitalin.<ref name=straz/>
▲[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] päättyessä saksalaiset veivät kaikki žemaitukasit Gruzdžiain siittolasta. Yksi siittola perustettiin vuonna 1958 [[Užventis]]iin.<ref name=straz/> Siittolan toiminta siirrettiin Vilnan valtionsiittolaan, missä kasvatettiin uusi sukupolvi žemaitukaseja. Vuonna 1990 [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajoamisesta]] ja nopeasta kollektivisoinnin purkamisesta tuli uusi haaste. [[Kolhoosi]]en omistuksessa olleet hevoset jaettiin yksityisille, jotka eivät juuri välittäneet rodun säilyttämisestä. Vuonna 1994 oli jäljellä vain 30 aikuista yksilöä.<ref name=juras/> Vilnan valtionsiittola kuitenkin säilytti hevosensa ja on yhä kasvatuksen tärkeä keskus. Vuonna 2010 siittolan omistuksessa oli 98 žemaitukasia.<ref name=straz/>
==Lähteet==
| |||