Tulikasteensa Do 17 sai 1937 [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodassa]]. [[TaisteluToisessa Britanniasta|Taistelussa Britanniasta]]maailmansodassa konekoneilla pommittipommitettiin [[Ranska]]ssa muun muassa [[Dunkerque]]sta [[Dunkerquen evakuointi|vetäytyviä]] brittiläisjoukkoja. [[YhdistynytTaistelu kuningaskuntaBritanniasta|brittiläisjoukkojaTaistelussa Britanniasta]].Lisäksi niitäDo-17-koneita käytettiin hyökkäyksissä kanaalin saattueita ja Etelä-[[Englanti|Englannin]] lentotukikohtia vastaan. Kone kesti liu’ut aina 600 km/h nopeudelle saakka. jaVain pystyinäin vainse näinpystyi pakenemaan [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Kuninkaallisen ilmavoimien]] hävittäjiä. Lisäksi Do 17 osoittautui riittämättömän puolustusaseistuksensa vuoksi tehokkaan hävittäjätorjunnan edessä yhtä haavoittuvaksi tehokkaalle hävittäjätorjunnalle kuin muutkin saksalaisten käytössä olleet pommikonemallit. jaNiinpä se vedettiin vuonna 1941 [[länsirintama (toinen maailmansota)|länsirintamalla]] pois pommituskäytöstä 1941 [[Junkers Ju 88|Junkers Ju 88:n]] tai [[Dornier Do 217|Dornier Do 217:n]] tieltäkorvatessa sen.
Do 17 oli edelleenitärintamalla pommituskäytössä itärintamalla syksyyn 1941 asti, jolloin se vedettiin pois eturintamakäytöstä. Jäljelle jääneet koneet olivat kuitenkin muun muassa liitokoneiden hinauskäytössä aina sodan loppuun asti. Dornier Do 17 oli myös [[Romania]]n, [[Kroatia]]n, Jugoslavian ja [[Suomi|Suomen]] ilmavoimien käytössä.
Tyyppiä muunnettiin yöhävittäjiksi ja -häirintäkoneiksi RAF:n kiihtyvien yöpommitusten torjumiseksi tyyppiä muunnettiin yöhävittäjiksi ja -häirintäkoneiksi. HäirininnässäHäirintäkoneilla pyrittiin hyökkäämään pommittajia vastaan niiden tukikohtien läheisyydessä. Yöhävittäjissä kokeiltiin tutkaa sekäja infrapunasäteilyn havaintolaitetta. Palvelukseen tulleetLopulta suorituskykyisemmät Me 110:n ja Ju 88:n -yöhävittäjämuunnokset syrjäyttivät Dornier 17:n myös tästä käytöstä. Tähän myötävaikuttivat brittien käyttöönottamat nelimoottoriset pommittajat, jotka lopullisesti paljastivatosoittivat Do 17:n tehtävään liian heikon nousu- ja huippunopeuden olevan liian heikkoja yöhävittäjätoimintaan.
=== Käyttö Suomen ilmavoimissa ===
[[Image:Dornier_Do_17Z.jpg|thumb|260px|Dornier Do 17 Z. Suomen ilmavoimien Lentolaivue 46:n DN-64.]]
[[Suomen ilmavoimat]] käyttivät [[jatkosota|jatkosodassa]] 15viittätoista valtakunnanmarsalkka [[Hermann Göring]]in marraskuussa [[1941]] lahjoittamaa Do 17 Z -konetta pommituksiin. Osaltaan lahjoituksen syynä oli Suomen pettymys [[natsi-Saksa|saksalaisten]] tarjoamien venäläisten sotasaalispommittajien laatuun ja määrään, osittain asiaan sanotaan vaikuttaneen jopa Göringin sukulaisperheen [[Carl Gustaf Bloomfield Eric von Rosen|von Rosenien]] painostus. Suomalainen komennuskunta haki kolmellamarras-helmikuussa eri1941 komennuskerralla– Aero42 Oy:nkolmella DC-2eri ”Sisu”-koneellakomennuskerralla Do 17 -koneet marras-helmikuussa 1941–1942[[Varsova]]sta, jonne lennettiin Aero Oy:n DC-2 ”Sisu” -koneella. Ensimmäiset kolme Dornieria laskeutuivat [[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentokentälle]] 5. tammikuuta 1942, ja viimeiset tulivat Suomeen 29. tammikuuta 1942. Dornierit menivät [[Lentolaivue 46|Lentolaivue 46:n]] käyttöön. Tukikohta oli Joensuun Lintuniemi.
Suomessa Do 17 -konetta käytettiin lähinnä yö- ja etulinjapommituksiin eläviä maaleja vastaan, koska kone oli pääosin vanhentunut jo vuoden 1942 aikana;. nopeusNopeus ja nousukyynousukyky käviväteivät vaatimattomiksienää olleet ajan tasalla. Kone oli kuitenkin teknisesti luotettava ja hyvä käsiteltävä.
Sodan jälkeen 15:stä koneesta enäävain neljä oli enää lentokunnossa. Nekin poistettiin käytöstä, koska niissä oli sisäinen pommikuilu, joka oli rauhansopimuksen vastainen. Viimeinen niistä romutettiin 1950-luvun alussa.
