Ero sivun ”Käspaikka” versioiden välillä

 

Tyypillisimpiä koristetyyppejä olivat etupistokirjonta eli luotoksittain ompelu, ketjuvirkkaus, ristipistokirjonta sekä revinnäiskoristelu, jota karjalaiset nimittivät nyhennäisompleuksi, mutta 1800-luvun lopulla kangaspuissa kuviointi, punapoiminta, alkoi syrjäyttää ompelukirjontakuviointia käspaikoissa. Myös muita koristelumenetelmiä, ei kuitenkaan painokuviointia, on karjalaisissa käspaikoissa käytetty ja eri kirjontatyylejä on usein yhdistetty samaan käspaikkaan. Harvinaisimpia kuviointimenetelmiä on ollut revinnäiskuviointia muistuttava pitsipoiminta, jota on kansankielessä nimitetty myös valkealla langalla poimimiseksi. Tekniikka oli vähällä joutua unohduksiin, mutta elvytettiin uudelleen 1940-luvulla Maija Stenji'n ja [[Tyyne-Kerttu Virkki|Tyyne-Kerttu Virkin]] toimesta Aunuksessa. <ref>{{Kirjaviite | Nimeke =Itse tuon sanoiksi virkki II | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tyyne-Kerttu Virkki Säätiö | Vuosi=1982 }}</ref>

 

== Kirjallisuutta ==

* {{Kirjaviite | Tekijä=Säppi, Leena & Oino, Lauri (toim.) | Nimeke=Käspaikka: Muistiliina | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Maahenki | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-952-5870-02-2}}

 

== Aiheesta muualla ==