Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

[[Džohar Dudajev]] voitti marraskuun presidentinvaalit yli 90 %:n kannatuksella. jaHän julisti Tšetšenian itenäiseksiitsenäiseksi melkein heti vaalien jälkeen. Venäjä ei hyväksynyt vaalitulosta.<ref name="PBS1"/> Samassa kuussa [[Georgia]] tunnusti Tšetšenian. Samaa ei tehnyt Venäjä, Yhdysvallat tai moni muukaan maa. Kansainvälisesti katsoen Tšetšenia jäi yksin. Pinnalta katsoen Venäjä näytti luovuttavan. Venäjä ja Tšetšenia sopivat venäläisten vetäytymisestä maasta toukokuussa 1992 ja sotilaat poistuivat maasta heinäkuussa 1992. Venäjän vetäydyttyä maasta vuoden 1992 kesällä jäljelle jäi runsaasti aseita. Venäläiset antoivat puolet aseistaan tšetšeeneille. Osin tämä johtui käytännön tilanteen tunnustamisesta: neuvostosotilaat olivat alkaneet myydä aseita paikallisille jo vuosia ennen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] lakkautusta. Myös Venäjän valtio myi merkittävän määrän aseita Džohar Dudajevin hallinnolle. Vain osa aseista päätyi kuitenkin Tšetšenian viralliselle armeijalle – suuri osa jäi yksityishenkilöille ja erilaisille epävirallisille ryhmille. Jo marraskuussa 1992 sota uhkasi Tšetšeniassa, kun Venäjä miehitti tšetšeenien ja inguušien rajan ainakin muodollisesti inguušien ja [[Ossetia|osseettien]] välisen konfliktin takia. Tämän takia Tšetšenia pani asevoimansa liikekannalle, mutta sota ei silti alkanut vielä<ref>Evangelista, s. 43.</ref>.