Ero sivun ”Välskärin kertomuksia” versioiden välillä

Välskärin kertomuksia kertoo suomalaisten Bertelsköldin ja Larssonin sukujen vaiheista. Vanha [[välskäri]] kertoo pienelle kuulijakunnalle [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] ajoista, jolloin Kustaa Perttilä -niminen [[talonpoika|talon­pojan]] poika muuttaa nimensä Berteliksi ja myöhemmin [[aatelointi|aateloinnin]] yhteydessä Bertelsköldiksi. Suvun kantaisä, vanha [[nuijasota|nuija­sodan]] veteraani ja talonpoika, nimittää tästä suuttuneena perijäkseen Larssonin suvun pojan. Bertel rakastuu kauniiseen ruhtinatar Regina von Emmeritziin, josta tulee [[aatelissuku|aatelis­­suvun]] kanta­äiti. Sarjaan tuo salaperäisyyttä ja taianomaisuutta kuparinen [[sormus]], joka on aluksi kuningas [[Kustaa II Aadolf]]in hallussa.

 

 

Kirjasarja alkaa [[Breitenfeldin taistelu]]sta vuonna 1631, siis 30-vuotisen sodan aikaan (katso osa 1). Se loppuu [[Kustaa III]]:n vallankaappaukseen vuonna [[1772]] (katso osa 3). Eräs ensimmäisen osan dramaattisimmista hetkistä tapahtuu suvun kantaisän Aaron Perttilän talossa [[Isokyrö|Isossakyrö]]ssä vuonna 1635, kun hänen tyttärensä Meri (Emerentia) tunnustaa olevansa Kustaa Bertelin äiti ja kuolee pian sen jälkeen. Tästä kohtauksesta lähtien Bertelsköldin suku tietää, että heidän kohtalostaan taistelevat Aaron Perttilän aatelis­valtaa vastaan lausuma [[kirous]] ja Meri Perttilän pojalleen Kustaalle ja tämän jälkeläisilleen lausuma [[siunaus]]. Lisäksi Meri ehtii ennen kuolemaansa varoittaa Kustaata ja Reginaa, että kuninkaan sormuksen haltijaa vaanivat aina [[ylpeys]] ja [[kunnianhimo]] (katso osa 1).