Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

Neuvostoliiton hajotessa monet vanhat neuvostotasavallat itsenäistyivät. Tšetšenia haki paikkaansa.<ref name="PBS1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pbs.org/newshour/bb/europe/chechnya/timeline.html | Nimeke = Dudayev's Rise to Power | Selite = | Julkaisu = Conflict in Checnya | Ajankohta = | Julkaisija =PBS | Viitattu =2.2.2013 | Kieli = }}</ref>

 

 

== Ennen sotaa ==

 

 

[[Džohar Dudajev]] voitti marraskuun presidentinvaalit yli 90 %:n kannatuksella ja julisti Tšetšenian itenäiseksi melkein heti vaalien jälkeen. Venäjä ei hyväksynyt vaalitulosta.<ref name="PBS1"/> Samassa kuussa [[Georgia]] tunnusti Tšetšenian. Samaa ei tehnyt Venäjä, Yhdysvallat tai moni muukaan maa. Kansainvälisesti katsoen Tšetšenia jäi yksin. Pinnalta katsoen Venäjä näytti luovuttavan. Venäjä ja Tšetšenia sopivat venäläisten vetäytymisestä maasta toukokuussa 1992 ja sotilaat poistuivat maasta heinäkuussa 1992. Venäjän vetäydyttyä maasta vuoden 1992 kesällä jäljelle jäi runsaasti aseita. Venäläiset antoivat puolet aseistaan tšetšeeneille. Osin tämä johtui käytännön tilanteen tunnustamisesta: neuvostosotilaat olivat alkaneet myydä aseita paikallisille jo vuosia ennen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] lakkautusta. Myös Venäjän valtio myi merkittävän määrän aseita Džohar Dudajevin hallinnolle. Vain osa aseista päätyi kuitenkin Tšetšenian viralliselle armeijalle – suuri osa jäi yksityishenkilöille ja erilaisille epävirallisille ryhmille. Jo marraskuussa 1992 sota uhkasi Tšetšeniassa, kun Venäjä miehitti tšetšeenien ja inguušien rajan ainakin muodollisesti inguušien ja [[Ossetia|osseettien]] välisen konfliktin takia. Tämän takia Tšetšenia pani asevoimansa liikekannalle, mutta sota ei silti alkanut vielä<ref>Evangelista, s. 43.</ref>.

Jeltsin määräsi sadat panssarivaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot tunkeutumaan Groznyiin aamunkoitteessa 11. joulukuuta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/onthisday/hi/dates/stories/december/11/newsid_2801000/2801807.stm | Nimeke = 1994: Russian troops storm into Chechnya | Julkaisu = On This Day | Julkaisija = BBC | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>

 

 

Dudajev ehdotti sodan lopettamiseksi kansanäänestystä Tšetšenian itsenäisyydestä. Venäläiset alkoivat pommittaa Groznyita yöllä 17. joulukuuta 1994 ja tulittaa tykeillä kolme päivää myöhemmin<ref name="venäjäsodassa_919">Luntinen s. 919</ref>.

Vuoden 1995 uudenvuodenaaton hyökkäys Groznyihin epäonnistui sotilaskolonnan ajettua kaupungin keskustassa tšetšeenien väijytykseen. Tšetšeenit tuhosivat panssarit singoin ja polttopulloin. Venäläiset sotilaat hajaantuivat pieniksi ryhmiksi.Tšetšeenit saattoivat tuhota suojatta jääneet venäläiset sotilaat<ref name="venäjäsodassa_919" />. Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssä näytettiin romuksi palaneita panssareita ja kasoihin koottuja venäläissotilaiden ruumiita<ref>Luntinen, s. 920.</ref>.

 

 

Maaliskuun alun tienoilla Groznyi oli vallattu ja venäläiset ilmoittivat ensimmäisen taisteluvaiheen päättyneen. Mutta tämä ei lopettanut sotaa. Nyt Tšetšeniaan saapui sisäministeriön joukkoja. Turvallisuuspalvelu loi vankileirejä, joissa tšetšeenejä kidutettiin ja tapettiin<ref>Luntinen, s. 920.</ref>.

Venäjä hävisi sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät [[media]]a tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan kuten kännykät, internet, satelliittipuhelimet käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tšetšeenien sissitaktiikkaan, joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan. Venäjä menetti sodassa noin 30&nbsp;000 miestä<ref name="matkaopas">Neville, SIVUNNUMERO PUUTTUU </ref>.

 

''Pääartikkeli'' [[Tšetšenian sotien sotarikokset]]

 

 

| Tekijä = Pursiainen C | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen Akatemia | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>