Wikipedia

Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 50:
 
[[Tiedosto:Evstafiev-checnnya-soldier-fire.jpg|thumb|275px|Venäläinen sotilas Groznyin taistelujen keskellä.]]
{{Korjattava/kieli|Paljon kirjoitusvirheitä.}}
Jeltsin määräsi sadat panssarivaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot tunkeutumaan Groznyiin aamunkoitteessa 11. joulukuuta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/onthisday/hi/dates/stories/december/11/newsid_2801000/2801807.stm | Nimeke = 1994: Russian troops storm into Chechnya | Julkaisu = On This Day | Julkaisija = BBC | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Rivi 61 ⟶ 60:
23. joulukuuta 1994 Groznyin pommitus kiihtyi ja ainakin 80 siviiliä kuoli. Kaupunki alkoi raunioitua. Sähkö, vesi ja kaasu katkesivat pommituksissa kaupunkiin jääneiden ihmisten yrittäessä suojautua talojen kellareihin.{{lähde}}
 
Jeltsin piti ensimmäisen televisioideuntelevisioidun puheensa Tšetšenian sodasta 27. joulukuuta. Hän kertoi, että saarto Groznyin ympärillä on tiivis ja kaupunki on pian venäläisten hallussa ja lupasi, että ilmapommituksissa pidetään tuakoataukoa siviilien suojelemiseksi..<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/1994/12/28/world/yeltsin-limits-air-raids-on-the-chechen-capital.html?pagewanted=all&src=pm | Nimeke = Yeltsin Limits Air Raids on the Chechen Capital | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = NY Times | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
[[Sotilaiden äidit]] -järjestö arvosteli sotaa julkisesti ja kertoi että äidit halusivat poikansa pois sodasta. Äitejä matkusti Tsetseniaan neuvottelemaan tšetšeenien kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rightlivelihood.org/csmr.html | Nimeke = The Committee of Soldiers' Mothers of Russia, CSMR (Russia) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Right Livelihood Award | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
Rivi 67 ⟶ 66:
Vuoden 1995 uudenvuodenaaton hyökkäys Groznyihin epäonnistui sotilaskolonnan ajettua kaupungin keskustassa tšetšeenien väijytykseen. Tšetšeenit tuhosivat panssarit singoin ja polttopulloin. Venäläiset sotilaat hajaantuivat pieniksi ryhmiksi.Tšetšeenit saattoivat tuhota suojatta jääneet venäläiset sotilaat<ref name="venäjäsodassa_919" />. Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssä näytettiin romuksi palaneita panssareita ja kasoihin koottuja venäläissotilaiden ruumiita<ref>Luntinen, s. 920.</ref>.
 
Venäjän 40&nbsp;000 miehen joukot valtasivat lopulta Groznyin kaupunkialueet tammikuun loppuun mennessä. Tšetšeenit jatkoivat vastarintaa seuraavan 20 kuukauden ajan, ja taisteluissa menehtyi tuhansia. Groznyin keskusta oli käytännössä tuhottu, ja BBC:n arvioiden mukaan konfliktin aikana kuoli yli satatuhatta ihmistä, joist amonet olivat siviileitä.<ref name="PBS2">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pbs.org/newshour/bb/europe/chechnya/timeline_2.html | Nimeke = The First Chechen War | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = PBS | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
Groznyin keskustan pommituksia jatkettiin. 4. tammikuuta 1995 pommit osuivat Shalin sairaalaan ja kauppatorille uhreista suuri osa oli naisia ja lapsia. Kuolleita oli 30, haavoittuneita 150<ref>Leitzinger, s. 110.</ref>. Venäjän jouluaattona 6. tammikuuta 1995 Venäjän armeijan viralliset tappiot olivat 256 kaatunutta, mutta lehtien mukaan 1&nbsp;800. Jeltsin nuhteli televisiolähetyksessä Gratshovia siitä, ettei Groznyin pommituksia ollut lopetettu. Groznyin tulitus jatkui. Tšetšeenijohtajien Basajevin ja Mashadovin puolella oli noin 5&nbsp;000 taistelijaa, mutta vapaaehtoisia liittyi jatkuvasti. Groznyi oli liian laaja suljettavaksi tiiviiseen saartorenkaaseen tai vallattavaksi nopeasti. Kaupungissa taisteltiin kortteli korttelilta. Spetsnaz-erikoisjoukot eivät pärjänneet hyvin 20-30 miehen ryhminä liikkuvia sissejä vastaan.{{lähde}}
 
9. tammikuuta 1995 Ranska ilmaisi vastustavansa sotaa. 15. tammikuuta Groznyissa käytiin katutaisteluja. 18. tammikuuta 1995 Jeltsin ei halunnut neuvotella "kansanmurhan aloittaneen" Dudajevin kanssa. Hän asetti rauhanehdoksi Tšetšenian jäämisen osaksi Venäjää<ref>Leitzinger, s. 112.</ref>. 19. tammikuuta tšetšeenit vetäytyivät rautatieasemalta ja venäläiset valtasivat tyhjennetyn presidentinpalatsin. Tammikuussa erotettiin monia sotaa arvostelleita kenraaleita. [[Groznyi]] vallattiin tammikuun [[1995]] loppuun mennessä kahden kuukauden ankarien taistelujen jälkeen.{{lähde}}
 
Venäläiset kärsivät taisteluissa merkittäviä tappioita. Sota oli kaupunkisotaa, jossa tykistöasein, panssarein ja ilmavoimien tukemana hyökättiin yksittäisiin kortteleihin. Kaupunki raunioitui. Venäläiset tarkka-ampujat ampuivat siviilejä. Humalaiset sotilaat varastivat ja etsivät taloista syötävää ja vodkaa<ref name="venäjäsodassa_921">Luntinen, s. 921.</ref>. 6. maaliskuuta 1995 venäläiset saivat vallattua Groznyin viimeisen vastarintapesäkkeen Tshernoretshjen, kun Shamil Basajev päätti vetää joukkonsa pois. Näihin aikoihin Tšetšeniassa oli 58&nbsp;000 venäläissotilasta<ref name="putkinen"/>. Sisseillä oli ammus- ja lääkepulaa, joukot kuluivat ja joukkojen keskinäinen yhteydenpito oli vaikeaa. Venäläisiä uhkasivat tšetšeenien sala-ampujat<ref>Seierstad, s. 41</ref>.
 
== Sotarikokset ==▼
''Pääartikkeli'' [[Tšetšenian sotien sotarikokset]]▼
 
Sota oli hyvin epäinhimillistä puolin ja toisin. Varsinkin venäläiset rikkoivat törkeästi ihmisoikeuksia<ref>Luntinen, s. 920, 921.</ref>, mutta kansainvälisten sopimisten ja lain vastaisiin toimiin syyllistyivät myös rikolliset ja kapinoivat tšetšeenitkin.{{Selvennä}}
 
Maaliskuun alun tienoilla Groznyi oli vallattu ja venäläiset ilmoittivat ensimmäisen taisteluvaiheen päättyneen. Mutta tämä ei lopettanut sotaa. Nyt Tšetšeniaan saapui sisäministeriön joukkoja. Turvallisuuspalvelu loi vankileirejä, joissa tšetšeenejä kidutettiin ja tapettiin<ref>Luntinen, s. 920.</ref>.
Rivi 82 ⟶ 72:
Shamaskin kylässä oli 2&nbsp;000 kyläläistä ja pakolaista ennen Venäjän joukkojen tuloa. Venäläisten epäilivät kylässä olevan taistelijoita. Venäläiset saartoivat kylän tulittaen sitä yön yli. Aamulla sisäministeriön erikoisjoukot [[OMON]]:it menivät kylään. Joukot sytyttivät taloja ja ihmisiä liekinheittimillä, käyttivät väkivaltaa ja pakottivat väestöä seulontaleireihin. Kolmen päivän jälkeen joukot olivat tuhonneet 300 taloa. Tšetšeenejä kuoli kylässä 248 ja katosi 250<ref name="venäjäsodassa_921" />. Venäjän joukot valtasivat 2/3 maasta. Infrastruktuuri vaurioitui pahoin pommituksissa. Sotaonni kääntyi vastaiseksi, kun muun muassa [[Georgia]]lta ja monilta arabimailta tukea saaneet sissit alkoivat menestyä. Ensimmäinen tulitauko sovittiin heinäkuun lopulla 1995 mutta sota ei päättynyt.{{lähde}}
 
Islamilaiset taistelijat aloittivat terrori-iskut kostoksi venäläisten toimille<ref>Evangelista, s. 68.</ref>. Basajevin miehet kaappasivat Budjonnovskojessa sairaalan<ref>Neville, s. 308.</ref> ottaen noin tuhat panttivankia. Yli sata venäläistä kuoli operaatiossa kaappauksen päättämiseksi. Venäläiset avasivatDudajev tulen vastointuomitsi sairaalanBudjonnovskojen henkilökunnan tahtoa.tapahtumat, Jeltsinmutta tuomitsiseuraava tšetšeenienisku teonnäytti barbaarimaisenasaaneen hänen hyväksyntänsä.<ref>{{Verkkoviite Hän| lupasiOsoite tuhota= mustiahttp://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/2357109.stm päänauhoja| pitävätNimeke rikolliset.=Chechen [[Viktorrebels' Tšernomyrdin]]hostage sallihistory tšetšeeniterroristien| paetaTekijä rajan= yli| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = BBC | Viitattu = maahansa3.{{lähde2.2013 |ja kumpaanKieli = suuntaan}}</ref>
 
Joulukuussa 1995 [[Salman Radujev]] teki sissi-iskun Gudermesiin. Venäläisten pommitus tuhosi enemmän rakennuksia ja siviilejä kuin sissejä. Parin kuukauden päästä Radujev valtasi [[Dagestan]]issa Kizjarissa lentokentän ja rautatieaseman epäonnistuttuaan hyökkäyksessään kaupungin helikopteritukikohtaan. Sissit ottivat noin 2&nbsp;000-3&nbsp;000 panttivankia eri puolilta kaupunkia. Kun venäläiset hyökkäsivät sairaalaan, sissit alkoivat tappaa panttivankejaan, ja venäläiset vetäytyivät. Dagestanin viranomaiset neuvottelivat Budjonnovskojen mallin mukaisen pakosopimuksen sisseille, jotka alkoivat palata kotimaahansa panttivangit mukanaan. Venäläiset hyökkäsivät sissejä vastaan Pervomaiskojen kylässä. Sissit hyökkäsivät kylän poliisiasemalle. Jeltsin lupasi rangaista [[bendiitti|bandiitteja]] tai terroristeja käyttäen tarkka-ampujia. Nyt toinen ryhmä, jotka olivat Turkissa asuvia abhaaseja ja tšetšeenejä, kaappasi matkustajalautan Mustanmeren satamassa. Venäläiset pommittivat Pervomaiskojeta raketinheittimin, ja monet Radujevin sissit pakenivat vieden 80 panttivankia. Venäjän hyökkäyksessä kuoli 69, joista 28 siviilejä<ref>Evangelista, s. 70.</ref>.
 
Tammikuussa 1996 Tšetšenian presidentiksi valittiin Doku Zjuganov. Dudajev julisti hänen olevan venäläisten nukkehallitsija. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeijan ohjus tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistuttu paikantamaan. Hänen seuraajakseen nousi varapresidentti Jandarbijev.<ref name="PBS2"/>
Keväällä 1996 väestö ei juurikaan tukenut eteneviä sissejä. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeija tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistuttu paikantamaan rauhanneuvottelupuhelun aikana. Kaksi satelliittipuhelinsignaaliin hakeutunutta ohjusta osuivat ja tappoivat Dudajevin. Venäjän presidentti Boris Jeltsin halusi tai ainakin näytti haluavan irti tappiollisesta, Venäjälläkin laajalti epäsuositusta sodasta lähestyvien presidentinvaalien alla. Venäjä lupasi muun muassa purkaa tiesulut. Sotaa kritisoiva kenraali Aleksandr Lebed uhkasi asettua kommunisti Zjuganovin puolelle. Lebed järjestettiin Jeltsinin kannattajiin. Jeltsin kykeni neuvottelemaan Dudajevin seuraajan käytännöllisemmän Jandarbijevin kanssa. Jeltsin ainakin osoitti haluavansa rauhaa käyden Groznyissa tervehtimässä "voitokasta" sotaa käyviä sotilaita, mutta solmittu tulitauko ei pitänyt.{{lähde}}
Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Jandarbijev solmivat toukokuussa lyhytaikaisen tulitauon.<ref name="PBS2"/>
 
Maaliskuussa 1996 sissit valtasivat Groznyin kolmeksi päiväksi ottaen sotasaalista ja pakenivat kolmen päivän päästä<ref>Luntinen, s. 923.</ref>. Jeltsin voitettua kesän 1996 presidentinvaalit, hän perui Tšetšenian sodan lopettamiseen liittyvät lupauksensa. Venäläiset eivät purkaneet tiesulkuja ja joukot hyökkäsivät Gekhin ja Mahketyn kyliin. Uusi tšetšeenijohtaja Jandarbijev majaili Mahketyssa, mistä onnistui joukkoineen pakenemaan hyökkäystä. Monia siviilejä kuoli, myös lapsia<ref name="evangelista_73">Evangelista, s. 73.</ref>. Kuukautta myöhemmin räjähti moskovalaisissa raitiovaunuissa kaksi pommia. Moskovan kansallismielinen pormestari Juri Luzhkov syytti iskuista kaupungin tšetšeenejä. Hän määräsi poliisit kostamaan iskut kaupungin tšetšeeneille. Epäiltiin että sodan kannattajia tukevat salaisen poliisin miehet tekivät pommi-iskut syyttäen tšetšeenien syyksi<ref name="evangelista_73" />. Venäjä aloitti uuden täysimittaisen sodan Tšetšeniassa heinäkuun lopussa 1996.
 
Basajevin johtamat sissit valtasivat Groznyin elokuussa 1996.Moskova lähetti Lebedin neuvottelemaan sodan lopettamisesta. Leved ja Mashadov allekirjoittivat Harsavjurtin sopimuksen, johon kuuluivat tulitauko, venäläisten vetäytyminen ja viiden vuoden sisällä aloitettavat itsenäisyysneuvottelut.<ref name="PBS2"/>
Mashadovin johtamat sissit hyökkäsivät 6. elokuuta 1996 Groznyihin. 1&nbsp;500 sissiä saartoi kaupungissa olleet 15&nbsp;000 venäläissotilasta. Venäjän sotavoimien komentaja Pulikovski uhkasi aloittaa kaupungin pommitukset kahden päivän päästä, jos sissit eivät poistuisi kaupungista. Venäläiset aloittivat pommitukset harkiten jo päivän päästä. Pulikovski ei halunnut neuvotella sissien kanssa. Elokuun hyökkäys ajoi pakoon 220&nbsp;000 ihmistä. 2&nbsp;000 siviiliä ja 494 venäläistä sotilasta kuoli.{{lähde}} Nyt Jeltsin päätti lopettaa sodan. Elokuussa saatiin aikaan niin sanottu Harsavjurtin sopimus. Useiden aseellisten yhteenottojen jälkeen lopullinen tulitauko solmittiin [[27. tammikuuta]] [[1997]]. Tällöin venäläiset joukot olivat vetäytyneet Tšetšeniasta.{{lähde}}
 
Venäjä hävisi sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät [[media]]a tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan kuten kännykät, internet, satelliittipuhelimet käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tšetšeenien sissitaktiikkaan, joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan. Venäjä menetti sodassa noin 30&nbsp;000 miestä<ref name="matkaopas">Neville, SIVUNNUMERO PUUTTUU </ref>.
 
▲== Sotarikokset ==
▲''Pääartikkeli'' [[Tšetšenian sotien sotarikokset]]
 
Sota oli hyvin epäinhimillistä puolin ja toisin. Varsinkin venäläiset rikkoivat törkeästi ihmisoikeuksia<ref>Luntinen, s. 920, 921.</ref>, mutta kansainvälisten sopimisten ja lain vastaisiin toimiin syyllistyivät myös Tšetšeenit. Human Rights Watch -järjestön raportin mukaan venäläiset surmasivat siviileitä ja kiduttivat kapinallisiksi epäilemiään tsetseenimiehiä. Tšetšeenit surmasivat kiinni samiaan venäläislentäjiä, ottivat venäläissairaalan panttivangeiksi ja käyttivät siviilisairaalaa suojakilpenään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hrw.org/reports/1996/WR96/Helsinki-16.htm#P757_150434 | Nimeke = Russian Federation | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Human Rights Report | Ajankohta = 1996 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = HRW | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
== Sodan jälkimainingit ==
[[ETYJ]] aloitti toimintansa Tšetšeniassa huhtikuussa 1995, ja pysyi maassa vuoteen 2001 asti. Sen tavoitteena oli edistää ihmisoikeuksia ja kriisinhallintaa sekä tukea avustusjärjestöjen työtä.<ref name="BBCTL">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.osce.org/node/43969 | Nimeke = The OSCE Assistance Group to Chechnya (Closed) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = OSCE | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Elokuussa 1996 solmittu [[Hasavjurt]]in sopimus oli ensimmäisen Tšetšenian sodan päätepiste. JuridisestiVarsinainen Hasavjurtinrauhansopimus sopimustaallekirjoitettiin tärkeämpi oli kuitenkin Kremlissä toukokuussa 1997.<ref>{{Verkkoviite solmittu| MoskovanOsoite sopimus,= jossahttp://www.bbc.co.uk/news/world-europe-18190473 Jeltsinin| VenäjäNimeke tunnusti= ’’deTimeline facto’’Chechnya Tšetšenian| itsenäisyydenTekijä ja= sitoutui| olemaanTiedostomuoto käyttämättä= väkivaltaa| taiSelite sen= uhkaa| keskinäistenJulkaisu kiistojen= ratkaisemisessa.| JeltsinAjankohta tunnusti= myös| MashadovinJulkaisupaikka olevan= laillinen| TšetšenianJulkaisija presidentti.= VenäjänBBC kannalta| katsoenViitattu sota= ei ratkaissut Tšetšenian kysymystä3.2.2013 Aikaa myöten osaltaan tämäkin vei [[Toinen Tšetšenian sota|toiseen sotaan]],Kieli jossa= Venäjä menestyi paremmin.{{lähde}}</ref>
 
Vuonna 1997 kapinallisjohtaja [[Aslan Mashadov]] valittiin Tšetšenian presidentiksi. Venäjä tunnusti hänen hallituksensa mutta ei ottanut kantaa Tšetšenian itsenäisyyteen.<ref name="BBCQA">{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/3293441.stm | Nimeke =Q&A: The Chechen conflict | Ajankohta = 2006 | Julkaisija =BBC | Viitattu =2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
==Katso myös==
 
{{commonscat|First Chechen War}}▼
Venäjän kannalta katsoen sota ei ratkaissut Tšetšenian kysymystä. Aikaa myöten osaltaan tämäkin vei [[Toinen Tšetšenian sota|toiseen sotaan]], jossa Venäjä menestyi paremmin.<ref name="BBCTL"/>
 
▲{{commonscat|First Chechen War}}
* [[Tšetšenia]]
* [[Toinen Tšetšenian sota]]
* [[Sotilaiden äidit]]
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_Tšetšenian_sota”