Ero sivun ”Yksikelainen mikrofoni” versioiden välillä

[[Fender]]in kitaratehtaan alun perin kehittämä yksikelainen [[mikrofoni]] ({{k-en|single coil}}) on yksinkertaisin [[sähkökitara]]n (tai muun sähköisen [[kielisoitin|kielisoittimen]]) [[mikrofoni]]malli. [[Kitara]]lle kehitetyssä versiossa on kuusi magneettista napapalaa tai sauvamagneettia, yksi jokaiselle kielelle. Perinteinen yksikelainen mikrofoni on useimmiten [[Stratocaster|Stratocaster-]]mallisissa kitaroissa. Koska [[Fender]] on käyttänyt ja käyttää edelleen pääasiassa yksikelaisia mikrofoneja kitaroissaan, on kyseinen mikrofonityyppi mielletty useimmiten Fenderiin. Vaikkakin nämä mikrofonit ovat vuosikymmenten kuluessa uskollisesti palvelleet lukemattomia soittajia, niiden suunnittelusta löytyy silti rakenteellisia puutteita ja heikkouksia. Eräs tällainen on yksikelaisen mikrofonin tuottamassa [[signaali]]ssa esiintyvä 50&nbsp;[[Hz]] tai 60&nbsp;Hz [[taajuus|taajuinen]] [[verkkovirta|sähköverkon]] aiheuttama hurina ({{k-en|hum}}), Suomessa 50&nbsp;Hz. Ongelmaan löytyi kunnollinen ratkaisu vasta vuonna [[1996]], jolloin kitaramikrofoneja valmistava [[Kinman]] Company toi markkinoille patentoidun ratkaisun mikrofonihurinan poistamiseksi{{selvennä. Ratkaisu perustuu päällekkäisiin keloihin kuten ns. [[Humbucker|mikästacked humbucker]] - mikrofonissa. Kelat on erotettu metallisuojalla ja alemmassa kelassa on teräksinen sydän magneettien sijasta. Kela poimii häiriötaajuuden mutta ei vaikuta ylemmän kelan magneettisuuteen. Kelojen vastukset on sovitettu toisiinsa pyrittäessä yksikelaisen kaltaiseen tulokseen.<ref>soundonsound</ref> Myös muut valmistajat ovat tuoneet semarkkinoille ratkaisuvastaavia oli}}ratkaisuja.