Avaa päävalikko

Muutokset

345 merkkiä lisätty, 6 vuotta sitten
p
→‎Jatkosota: sisäisiä linkkejä lisätty, muutama kirj. virhe korjattu
 
[[jatkosota|Jatkosodassa]] pohjoisen rintaman suurimmat taistelut käytiin Kiestingin suunnalla. <ref>Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3</ref>
Jatkosodassa Kiestingin rintama oli [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III:nnen armeijakunnan]] vastuualuetta. Armeijakuntaa johti [[Suomussalmen taistelu|Suomussalmen]] ja sitä[[Raatteentien komensitaistelu]]itakin komentanut [[kenraalimajuri]] [[Hjalmar Siilasvuo]]. [[Armeijakunta]] oli jatkosodan alusta alistettu [[Saksan Norjan armeijallearmeija]]lle, AOK Norwegian'lle. Tammikuussa 1942 perustettiin [[Saksan Lapin armeija]], Armeeoberkommando Lappland, jonka komentajaksi Rovaniemelle[[Rovaniemi|Rovaniemen Kursunkijärvellä]] sijainneeseen esikuntaan tuli kenraalieversti [[Eduard Dietl]]. KiestinkiKiestingin olimerkittävimmät sotanäyttämönätaistelut kesästäkäytiin 1941-1942, mutta asemasota jatkui alueella syyspuolelle 1944 asti.
 
=== Hyökkäysvaihe ===
1. heinäkuuta 1941 valtakunnanrajalta alkanut [[everstiluutnantti]] [[Jussi Turtola]]n johtaman ryhmä J:n hyökkäys saavutti Sohjanajokilinjan[[Sohjana]]jokilinjan 11:ntenä heinäkuuta. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmä J:lle. Kiestinki vallattiin 8. elokuuta päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessa [[natsi-Saksa|saksalaiset]] joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti [[Louhi (Karjalan tasavalta)|Louhea]] joka sijaitsee [[Muurmannin rata|Murmanskin radan]] varrella. Vastarinta oli voimakasta eikä
11:ntenähyökkäys heinäkuutaedennyt. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmäRyhmä J:lle. Kiestinkisen vallattiinsijaan 8.eteni elokuutahieman päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessaetelämpänä [[natsi-Saksa|saksalaisetrautatie]] joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti [[Louhi (Karjalan tasavalta)|Louhea]] ja [[Muurmannin rata]]a ja kokivat kovaa vastustusta. Ryhmä J eteni hieman etelämpänä rautatielinjaalinjaa pitkin kohtaamatta vastusta ja pääsi saksalaisia huomattavasti pidemmälle Louhen tuntumaan. Venäläisen 88. divisioonan[[divisioona]]n vastahyökkäykset johtivat siihen että tuhatlukuinen suomalais-saksalainen osasto motitettiin elokuun 20:nnen päivän tienoilla Kapustnajajoen maisemiin. [[Kiestingin motti]], josta vetäydyttiin soita pitkin syyskuun alkupuolella, koitui myös komentaja Jussi Turtolan kohtaloksi. <ref> Martti Turtola: Kyllä täällä kaatuakin voidaan. Suomalainen upseerinkohtalo 1941. Otava 2000. ISBN 951-1-15449-4"</ref>
syyskuun alkupuolella, koitui myös Jussi Turtolan kohtaloksi. <ref> Martti Turtola: Kyllä täällä kaatuakin voidaan. Suomalainen upseerinkohtalo 1941. Otava 2000. ISBN 951-1-15449-4"</ref>
Ensimmäinen rintamatalvi tuotti kokemattomille saksalaisille suurta tuskaa. Kokonainen osasto saattoi palelluttaa jalkansa kasteltuaan ne vielä upottavilla soilla. Osittain suurvaltapolitiikasta johtuen, muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] mielipiteiden vuoksi, Suomen sodanjohto luopui ajatuksesta katkaista Murmanskiin johtava junarata.
 
=== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ===
Neuvostoliiton Karjalan [[armeija]] aloitti 1942 huhtikuussa suurhyökkäyksen Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan. Operaatio oli ajoitettu kelirikkokauteen, jolloin puolustajan apuvoimien saanti olisi hankalinta. Noin kuukauden kestäneet taistelut päättyivät torjuntavoittoon. Hyökkääjän miestappiot olivat monikymmenkertaiset puolustajaan nähden. <ref>Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0. </ref>
Puolustajan vahvuus vastasi noin kahta divisioonaa[[divisioona]]a. Venäläisillä oli kolmen divisioonan lisäksi 2 merijalkaväen prikaatia[[prikaati]]a, 1 hiihtoprikaati sekä erillinen panssariprikaati. Suomalaisessa sotakirjallisuudessa [[Kiestingin kelirikkotaistelu 1942|Kiestingin kevään 1942 taisteluihin]] liitetään usein kelirikko -etuliite.
 
Kevään 1942 mittaan oli saatu viitteitä tulevasta hyökkäyksestä. Maaliskuun lopulla Jelettijärven [[kenttävartio]] joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Varsinainen saarrostukseen pyrkinyt hyökkäys alkoi 24. huhtikuuta aamulla 15 kilometriä leveänä rintamana[[rintama]]na. Eteläosassa suomalaisen Divisioona J:n ja sen pohjoispuolella SS-divisioona Nordin alueella hyökkäykset torjuttiin. Saksalaisten vastuualueen pohjoispuolella oleva Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välinen kannas oli varmistettu vain kenttävartioilla. Venäläiset pioneeripataljoonat[[pioneeripataljoona]]t olivat kevään aikana rakentaneet pohjoiselle suunnalle huoltotien. Siihen tukeutuen 23. kaartin divisioona hyökkäsi järvikannaksen kautta koukaten saksalaisten selustaan. Vastahyökkäyksen aloitti IV/11.Pr ja muutama 35:nnen rajajääkäriosaston [[komppania]]. Hyökkäyksen aikana koko IV:nnen pataljoonan[[pataljoona]]n upseeristo haavottui kranaatin osuessa käskynjaolla olleeseen ryhmään. Vastahyökkäys tyrehtyi ylivoiman edessä ja ainoa perääntymistie oli lopulta järvenselkä, jonka takana epäluuloiset saksalaiset vielä hidastivat vetääntymistä. <ref>Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0 </ref>
 
Venäläisiin hyökkääviin joukkoihin liittyivät 186. divisioona sekä 2 erillistä prikaatia[[prikaati]]a, jotka pyrkivät katkaisemaan Kiestingin länsipuolisen tieyhteyden ja motittamaan koko rintaman. Sekä suomalaisia että saksalaisia apuvoimia tuotiin alueelle toukokuun alkupäivinä. Taistelut kulminoituivat 5.-6.5. Kiestingin neljän tien risteyksen luoteispuolella. Vihollisvoimien kärjessä edenneet JR 238 ja 8. Hiihtoprikaati motitettiin ja pääosin tuhottiin.
 
Vastahyökkäystä varten perustettuja suomalaisia taisteluosastoja johtivat [[Albert Puroma]] ja [[Albert Ravila]]. Mukana olivat saksalaiset taisteluosastot[[taisteluosasto]]t Kräutler ja Boysen. SS Nord tuki hyökkäystä omalla sivustallaan. Vihollisen vahvojen vetäytymisasemien murtamiseen osallistuivat [[tykistö]], panssarit ja [[Stuka]]-lentolaivueet. Stukat tuhosivat myös venäläisten huoltokuljetuksia. Perääntyviä neuvostojoukkoja yritettiin motittaa, mutta siinä ei täysin onnistuttu. Venäläisten takaa-ajo pysähtyi lopulta 23. toukokuuta vahvaan puolustusasemaan[[puolustusasema]]an samalle järvikannakselle, josta hyökkäys oli alkanutkin. Taisteluiden jälkeen III AK ilmoitti torjuneensa yhteensä 175 sellaista hyökkäystä, jossa vihollisella oli [[pataljoona]] tai sitä suurempi miesmäärä käytössään. Taisteluissa kaatuneita venäläisiä sotilaita laskettiin taistelupaikoilta yli 15000. Suomalaisia sotilaita kaatui 170 ja saksalaisia 248.
 
==Lähteet==
185

muokkausta