Ero sivun ”Kiestinki” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p /huhtikuun--> piti olla toukokoon 20 ....pientä viilausta |
p Jatkosota: Lähteitä lisätty. Uusi alaotsikko hyökkäysvaihe. Täsmennyksiä mm. päivämääriä tekstiin. |
||
Rivi 108:
[[Kuva:Kiestinki AT cannon firing.jpg|thumb|190px|Suomalaiset sotilaat torjuvat neuvostoliittolaisten vastahyökkäystä Kiestingin lähellä]]
[[jatkosota|Jatkosodassa]] pohjoisen rintaman suurimmat taistelut käytiin Kiestingin suunnalla. <ref>Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3</ref>
Alueella taistellut [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III armeijakunta]], jota komensi kenraalimajuri [[Hjalmar Siilasvuo]], oli alunperin alistettu Saksan Norjan armeijalle, AOK Norwegian'lle. Tammikuussa 1942 perustettiin Saksan Lapin armeija, Armeeoberkommando Lappland, jonka komentajaksi Rovaniemelle tuli kenraalieversti [[Eduard Dietl]]. III armeijakunta, jonka alaisuudessa oli sekä suomalaisia että saksalaisia joukkoja, valtasi Kiestingin elokuussa [[1941]].
==Hyökkäysvaihe==
1. heinäkuussa 1941 alkanut everstiluutnantti [[Jussi Turtola]]n johtaman ryhmä J:n hyökkäys saavutti Sohjanajokilinjan 11:ntenä heinäkuuta. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmä J:lle. Kiestinki vallattiin 8. elokuuta päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessa [[natsi-Saksa|saksalaiset]] joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti [[Louhi (Karjalan tasavalta)|Louhea]] ja [[Muurmannin rata]]a ja kokivat kovaa vastustusta. Ryhmä J eteni hieman etelämpänä rautatielinjaa pitkin kohtaamatta vastusta ja pääsivät saksalaisia huomattavasti pidemmälle Louhen tuntumaan. Venäläisen 88. divisioonan vastahyökkäykset johtivat siihen että suomalais-saksalainen osasto
motitettiin elokuun 20:nnen päivän tienoilla ja mottivaihe aiheutti suuria tappioita. [[Kiestingin motti|Kiestingin motista]] vetäydyttiin suotaipaleita pitkin syyskuun alkupäivinä ja rintamalinja asettui vajaa 10 kilometriä Kiestingin itäpuolelle.
Ensimmäinen rintamatalvi tuotti erityisesti saksalaisille suurta tuskaa. Kokonainen osasto saattoi palelluttaa jalkansa kasteltuaan ne vielä upottavilla soilla. Osittain suurvaltapolitiikasta johtuen, muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] mielipiteiden vuoksi, Suomen sodanjohto luopui ajatuksesta katkaista Murmanskin rata.
== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ==
Venäläisten 24. huhtikuuta 1942 alkanut suurhyökkäys Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan oli ajoitettu kelirikkokauteen, jolloin puolustajan apuvoimien saanti olisi hankalinta. Noin kuukauden kestäneet taistelut päättyivät torjuntavoittoon. <ref>Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0. </ref>
Puolustajan vahvuus vastasi noin kahta divisioonaa ja hyökkääjän käytössä oli kolmen divisioonan lisäksi 2 merijalkaväen prikaatia, 1 hiihtoprikaati sekä erillinen panssariprikaati. <ref>Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0 </ref>
Suomalaisessa sotakirjallisuudessa [[Kiestingin kelirikkotaistelu 1942|Kiestingin kevään 1942 taisteluihin]] liitetään usein kelirikko -etuliite.
Kevään 1942 mittaan oli saatu viitteitä tulevasta hyökkäyksestä. Maaliskuun lopulla Jelettijärven kenttävartio joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Karjalan armeijan saarrostukseen pyrkinyt hyökkäys alkoi noin 15 kilometrin leveydellä aamulla 24. huhtikuuta.
Eteläosassa suomalaisen Divisioona J:n ja sen pohjoispuolella SS-divisioona Nordin alueella hyökkäykset torjuttiin. Saksalaisten vastuualueen pohjoispuolella oleva Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välinen kannas oli varmistettu vain kenttävartioilla. Venäläiset pioneeripataljoonat olivat kevään kuluessa rakentaneet salassa huoltotien. Siihen tukeutuen kannaksen kautta hyökkäsi ensin 23. Kaartin divisioona
saksalaisten selustaan. Vastahyökkäyksen aloittanut IV/11.Pr koki vastuksia. Koko pataljoonan upseeristo haavottui käskynjaolla venäläisten kranaatin osuessa upseeriryhmään. IV Pataljoona ja sitä avustaneet 35:nnen rajajääkäriosastot joutuivat vetäytymään ylivoiman edessä.
Venäläisiin hyökkääviin joukkoihin liittyivät 186. divisioona sekä 2 erillistä prikaatia, jotka pyrkivät katkaisemaan Kiestingin länsipuolisen tieyhteyden ja motittamaan koko rintaman. Sekä suomalaisia että saksalaisia apuvoimia tuotiin alueelle toukokuun alkupäivinä. Hyökkäys kulminoitui 5.-6.5 Kiestingin neljän tien risteyksen luoteispuolella. Vihollisvoimien kärjessä edenneet JR 238 ja 8. Hiihtoprikaati motitettiin ja
pääosin tuhottiin.
Vastahyökkäystä varten perustettuja taisteluosastoja johtivat [[Albert Puroma]] ja [[Albert Ravila]]. Saksalaisilla hyökkäykseen osallistui SS-Nordin lisäksi Taisteluosastot Kräutler ja Boysen. Vihollisen vahvojen vetäytymisasemien murtamiseen käytettiin myös tykistöä ja Stuka-lentolaivueita. Stukat tuhosivat myös venäläisten huoltokuljetuksia. Perääntyviä neuvostojoukkoja yritettiin motittaa, mutta siinä ei täysin onnistuttu. Venäläisten takaa-ajo pysähtyi lopulta 23. toukokuuta samalle järvikannakselle, josta hyökkäys oli tullutkin.
Taisteluiden jälkeen III AK ilmoitti torjuneensa 175 vihollisen pataljoonaa tai sitä vahvemmin voimin suoritettua hyökkäystä. Taisteluissa kaatui venäläisiä yli 15000, suomalaisia 170 ja saksalaisia 248.
==Lähteet==
|