Ero sivun ”William Morris Davis” versioiden välillä

562 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
(välitallennus)
 
Davisin ensimmäinen työpaikkansa korkeakoulusta valmistumisen jälkeen ei liittynyt geologiaan, vaan hän toimi 1870–1873 tähtitieteilijä [[Benjamin Gould]]in apulaisena [[Argentiina]]ssa, missä Gould oli perustamassa [[Argentiinan kansallisobervatorio|kansallista observatoriota]].<ref name="lee"/><ref name="rana191"/> Palattuaan Argentiinasta Davis työskenteli muutaman vuoden isänsä ja veljensä kanssa kirjanpitäjänä muttei pitänyt työstä.<ref name="lee"/>
 
Davis osallistui kesällä 1875 geologian professorin [[Natnaiel Shaler]]in kenttätutkimuksiin [[Appalakit|Appalakkien]] alueella.<ref name="lee"/><ref name="koelsch152">Koelsch, s. 152.</ref> Seuraavana vuonna Davisista tuli Shalerin avustaja, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet nimettiin opettajaksi, jonka vastuulla oli [[Fyysinen maantiede|fyysisen maantieteen]] ja [[meteorologia]]n kursseja. Dosentiksi Davis nimettiin vuonna 1885.<ref name="koelsch152"/> Vaikka Davis tunnetaankin paremmin geologisesta tutkimuksestaan, hän keskittyi tutkimusuransa alussa myös meteorologiaan. Hän kirjoitti vuosien 1884–1894 aikana yli 80 artikkelia ja oppikirjan. Davisin tutkimukset käsittelivät muun muassa [[Sään ennustaminen|sään ennustamista]] ja [[tornado]]ja.<ref name="lee"/>
 
Davisin tunnetuin teoria on niin sanottu [[eroosiosyklioppi]], jota hän kehitti 1880- ja 1890-luvuilla. Teorian kehittämisen hän aloitti [[Montana]]n [[High Plains]]illa. Hän käytti teoriaansa erityisesti Appalakkien muodostumisen selittämiseen. Davisin merkittävimmät kirjoitukset aiheesta olivat 1889 julkaistu ”The Rivers and Valleys of Pennsylvania” ja 1899 julkaistu ”The Geographical Cycle”. Vaikka teorian käyttö on hävinnyt, se hallitsi noin 50 vuoden ajan erityisesti englanninkielisten maiden geomorfologiaa.<ref name="lee"/>
 
Maantieteessä Davis vaikutti erityisesti 1890- ja 1900-luvuilla. Hänen ansiostaan Harvardiin tuli monia maantieteestä kiinostuneita opiskelijoita, joista kehittyi 1900-luvun alun merkittävimpiä [[Kulttuurimaantiede|kulttuurimaantieteilijöitä]]. Davis jakoi maantieteen ”epäorgaaniseen” ja ”orgaaniseen” maantieteeseen. Jälkimmäiseen kuului ihmisen toiminta, joka Davisin mukaan oli merkityksellistä maantieteen kannalta vain, jos sen pystyisi yhdistämään fyysisen maantieteeseen.<ref name="koelsch153">Koelsch, s. 153.</ref> Davis työskenteli koko ajan tiiviisti Yhdysvaltain maantieteellisen seuran kanssa, mutta hän halusi maahan akateemisemman järjestön. Maantieteilijöiden ja geologien seurat yhdistyivät 1800-luvun lopussa [[American Association for the Advancement of Science]]ksi (AAAS), mutta Davis oli perustamassa 1904 [[Association of American Geographers]]isa, jonka puheenjohtajana hän toimi kolmesti.<ref name="lee"/>