Avaa päävalikko

Muutokset

686 merkkiä poistettu, 6 vuotta sitten
p
Käyttäjän Risukarhi (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Ashoka tekemään versioon.
[[Sunilan II hallitus|J. E. Sunilan hallituksessa]] 1931–1932 Kivimäki oli oikeusministerinä. [[Mäntsälän kapina]]n aikana hän kirjoitti presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in radiopuheen, jolla tämä sai kapinalliset antautumaan ilman verenvuodatusta. Kivimäki oli aloitteellinen myös [[Kieltolaki (Suomi)|kieltolain]] kumoamisessa. Hän ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä aiheesta, kuten tehtiinkin, ja tulos oli odotettu. Koska tuolloisen lain mukaan [[osakeyhtiö]]ssä tuli olla vähintään kolme osakasta, tuli oikeusministeri Kivimäestä ja valtiovarainministeri [[Kyösti Järvinen|Kyösti Järvisestä]] [[Alko]]n omistajia; kumpikin heistä merkitsi yhden osakkeen ja Suomen valtio loput 29 998{{lähde|mistä luku on saatu}}.<ref name="KB" />
 
Sunilan hallituksen kaaduttua Svinhufvud nimitti Kivimäen pääministeriksi joulukuussa 1932. Hänen hallituksessaan oli edustajia kaikista porvaripuolueista, mutta vain [[RKP]] ja edistyspuolue (1936 alkuvuodesta eteenpäin pelkkä edistyspuolue) ilmoittivat tukevansa hallitusta, joten se oli muodollisesti todella kapealla pohjalla. Oikeistovoimien nousua pelänneen [[SDP]]:n antama taktinen tuki kuitenkin piti hallituksen pystyssä kaksien eduskuntavaalien yli.<ref name="KB" /> Useimmat 1920- ja 1930-lukujen hallituksista kestivät korkeintaan vuoden. Kokonaiset 1&nbsp;393 päivää istunut [[Kivimäen hallitus]] oli pitkäikäisin hallitus lähes koko 1900-luvun, kunnes 1980-luvulla eduskuntakauden mittaiset hallitukset yleistyivät.<ref name="Suomen hallitukset" /> Kivimäestä tuli presidentti Svihufvudin suosikki ja jopa seuraajaehdokas, vaikka he edustivat eri puolueita. Kivimäki oli erityisesti 1930-luvulla edistyspuolueen oikean siiven johtava poliitikko, kun taas puheenjohtaja [[A. K. Cajander]] edusti vasenta siipeä.
 
Kivimäki oli erityisesti 1930-luvulla edistyspuolueen oikean siiven johtava poliitikko, kun taas puheenjohtaja [[A. K. Cajander]] edusti vasenta siipeä. Puolueen sisäistä hajanaisuutta kuvasti se, että samanaikaisesti puoluejohto oli vasemman siiven ja ministeriryhmä oikean siiven hallussa.<ref>Soikkanen 2002, s. 225, 228, 230.</ref>
 
Kivimäen keskusta-oikeistolaisen hallituksen linjaan kuului poliittisen kuohunnan suitsiminen erilaisilla rajoituslaeilla. Aiempi kommunistien kurittaja Kivimäki leimautui kuitenkin julkisuudessa nyt myös oikeistovirran patoajaksi. Lähinnä [[IKL]]:ää vastaan oli tähdätty muodoltaan sotilaallisten poliittisten järjestöjen kieltäminen sekä niin sanottu [[puserolaki]], joka kielsi poliittiset univormut julkisissa tilaisuuksissa. Samoihin aikoihin eli huhtikuussa 1934 säädettiin myös hallituksen arvostelun käytännössä kriminalisoinut ns. [[kiihotuslaki]] sekä rajoitettiin asetuksella poliittisissa tilaisuuksissa muun kuin [[Suomen lippu|Suomen lipun]] käyttöä.<ref name="KB" /><ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 165−166.</ref> Kivimäki ei kuitenkaan lämmennyt IKL:n ja SDP:n keskinäisille lakkautuspyynnöille, joista tehdyt [[välikysymys|välikysymykset]] keväällä 1933 hallitus jätti raukeamaan vaalien alla. IKL:ää hän ei nähnyt tarpeelliseksi murskata kokonaan samalla tavoin kuin laitavasemmiston julkista toimintaa, ainoastaan sen nuorisojärjestö [[Sinimustat]] lakkautettiin tammikuussa 1936.
Kivimäen hallituksen tärkein aikaansaannos oli maan talouden tuskallinen kääntäminen kasvuun niukkojen pulavuosien jälkeen, missä tärkeänä linjanvetäjänä toimi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtaja [[Risto Ryti]], Kivimäen tavoin edistyspuolueen oikean laidan mies. Yritys ratkaista vuosia vellonut kiista yliopiston suomen- ja ruotsinkielisistä professuureista vuoden 1935 [[Suomen valtiopäivät#Ylimääräiset valtiopäivät|ylimääräisillä valtiopäivillä]] sen sijaan kaatui [[aitosuomalaisuus|aitosuomalaisten]] jarrutuspuheenvuoroihin. Ulkopolitiikassa hallitus alkoi pohjustaa pohjoismaista suuntausta havaittuaan [[Kansainliitto|Kansainliiton]] antamien turvatakuiden heikkouden, mutta linjan vieminen eteenpäin jäi sen seuraajille.<ref name="KB" />
 
Kivimäen hallitus ajautui poliittiseen kriisin syksyllä 1936, kun julkisuuteen vuoti kommunistijahtia innokkaasti jatkaneen [[Etsivä Keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] pääministerin tilauksesta laatima selvitys [[Komintern]]in [[kansanrintama]]taktiikasta Suomessa. Vainoharhaisessa raportissa jopa hallituksen maalaisliittolaista maatalousministeri [[Kalle Jutila]]a epäiltiin kommunistien myötäjuoksijaksi.<ref name="KB" /> Ennen kuin SDP ehti esittää aiheesta [[välikysymys]]tä, päätti Kivimäki kaataa hallituksen omasta mielestään arvokkaammalla tavalla.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 170.</ref> Hallitus oli esittänyt rikoslain muutosta, joka olisi merkinnyt [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamista käyttöön myös rauhan aikana [[maanpetos|maanpetoksista]] ja [[vakoilu]]sta. Kivimäen mukaan laki oli välttämätön "kumouksellisten voimien tukahduttamiseksi" ja lain ratkaiseva käsittely 25. syyskuuta 1936 julistettiin äänestykseksi hallituksen luottamuksesta. Osa edistyspuolueen kansanedustajista jäi poismukaan äänestyksestä –lukien puheenjohtaja Cajander erään toisenjäi edustajanpois kanssa jopa tahallisesti poistui eduskunnan kahvilaan –äänestyksestä ja laki hylättiin äänin 94–93.<ref>Soikkanen 2002, s. 23694-93.</ref><ref>Eduskunnan pöytäkirjat, VP 1936, osa 1, s. 234–236. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1936</ref> Tämän jälkeen hallitus erosi ja Kivimäki palasi hoitamaan professuuriaan.<ref name="KB" /> Häntä ei enää kutsuttu ministeriksi, kun valtaan nousi pian Cajanderin johtama keskusta-vasemmistolainen [[Cajanderin II hallitus|punamultahallitus]].
 
==Sota-aika ja sotasyyllisyys==
* {{Kansallisbiografia|id=654|nimi=Kivimäki, Toivo Mikael|tekijä=Mikko Uola|osa=5|ajankohta=13.10.2004|sivu=221–225}}
* Osmo Jussila, Seppo Hentilä & Jukka Nevakivi: ''Suomen poliittinen historia 1809−2009''. WSOY, Helsinki 2009.
* Timo Soikkanen: ''Temppelinharjalla ja vaa'ankielenä: Kansallisen Edistyspuolueen kivimäkiläiset ja cajanderilaiset 1930-luvun sisä- ja ulkopolitiikassa'', ss. 223–272 teoksessa ''Valta, vapaus, edistys ja kasvatus: Liberaalisten liikkeiden ja liberaalisen ajattelun vaiheita Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvulta 1960-luvun puoliväliin'' (toim. Vesa Vares). Kopijyvä Oy, Jyväskylä 2002.
 
===Viitteet===
21 179

muokkausta