Ero sivun ”Metsästäjä-keräilijät” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv |
|||
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|374}}{{Lähteetön|Rajut yleistykset vaativat lähteet}}
[[Kuva:San tribesman.jpg|thumb|150px|right|[[Namibia]]lainen metsästäjä-keräilijä]]
'''Metsästys-keräily''' on ravinnon hankkimista suoraan luonnosta. Tämä oli varhaisin tapa hankkia ravintoa ja sitä esiintyy vieläkin joillain alkuperäiskansoilla. Metsästäjä-keräilijät hankkivat metsästämällä, kalastamalla ja esimerkiksi marjoja ja syötäviä simpukoita keräilemällä. Lämpimillä seuduilla kerätty kasviravinto on tärkeämpi osa ruokavaliota kuin metsästetty liha<ref>juuret, sivu 201</ref>. Silloin keräily tuottaa 4/5 ravinnosta<ref>isu, 142</ref>. Keräily perustuu hyönteisten sekä villikasvien kuten juuresten, siementen, marjojen ja hedelmien hyödyntämiseen. Metsästykseen ja/tai kalastukseen perustuvaa elinkeinoa voidaan kutsua pyyntikulttuuriksi.
Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt ovat monesti liikkuvia [[Ryhmä (antropologia)|ryhmiä]] <ref name="juuret">Afrikan kulttuurien juuret, Tietolipas 134,Tammer-Paino Oy, Tampere 1995ISBN 951-717-822-0. ISSN 0562-6129, s. 150.</ref>. Pienemmät ryhmät kokoontuvat monesti yhteen suurriistan metsästystä varten. Tällöin ryhmä noudattaa [[vuotuiskierto|vuosikierto]]a, tiettyinä aikoina metsästetään suurriistaa, tosina vuodenaikoina pienempää. Mutta joillakin riista- ja kalarikkailla seuduilla ihmiset asuvat paikallaan kylissä. Metsästäjä-keräilijän tarvitsee yleensä tehdä työtä korkeintaan 2-3 päivää viikossa<ref name="isu"> Ihmisen suku 5, Nykyisen alkuperäiskansat, WSOY 1955, ISBN 951-0-18783-6, s. 142.</ref>.
Metsästäjä-keräilijöiden uskonto on usein ollut [[šamanismi|šamanistinen]] ja [[animismi|animistinen]]. Monet heimot, kuten [[jivarot]], uskovat [[magia]]an ja [[noituus|noituuteen]]. Muun muassa useimmat [[pygmit]], Tansanian hadzat ja eteläisen Afrikan [[busmanni|bushmannit]] olivat ennen eurooppalaisten tuloa metsästäjä-keräilijöitä. Tyypillisiä pohjoisen metsästäjä-keräilijöitä olivat [[Kanadan subarktisen alueen intiaanit]]. Ihmiskunnan kivikautisten kantavanhempien harjoittama metsästys-keräilykulttuuri on nykyään lähes täysin korvautunut maanviljelyllä ja karjanhoidolla.
Metsästys-keräily on elintapa, jossa elatus hankitaan suoraan luonnosta metsästämällä, kalastamalla ja villejä kasveja ja muita eliöitä jollakin tavoin hankkimalla tai keräilemällä. Metsästys ja keräily oli ihmisen alkuperäinen tapa hankkia elatus. Monesti se liittyy vuodenaikojen mukana liikkuvaan elämäntapaan, mutta varsinkin runsaskalaisilla seuduilla asutus voi olla melko pysyvääkin. Asumukset saattavat metsästäjä-keräilijöillä olla riukujen varaan pingotettuja nahkoja tai kotamaisia rakennelmia, mutta kiinteät asutukset olla hyvinkin tukevia hirsisiä tms. taloja. Metsästäjä-keräilijöiden pääasiallisessa ravinnonlähteessä: suurriista, pienriista vai kalastus oli huomattavia eroja, käytettiin niitä luonnon antimia miltä asuinseudulta parhaiten sai.
Metsästys-keräilyn ero [[maanviljely]]yn ja [[karjanhoito]]on voi rajatapauksissa olla hämärä. Jo metsästäjä-keräilijät esimerkiksi muokkasivat ympäristöä luodakseen olosuhteita sopivammille riistaeläimille, esimerkiksi [[Australia]]ssa kulottamalla. Linnuille on myös voitu tehdä pesäpaikkoja munien tuotantoa varten, joka muistuttaa jo tarhausta. Kiinni saatu eläimenpoikanen on voitu kasvattaa isoksi, ja syödä vasta sitten. Historiallisesti monin paikoin metsästys-keräilystä on siirrytty ruoantuotantoon asteittain. Tehostettu keräily tarkoittaa keräiltävän alueen kasvien säilyttämistä esimerkiksi keräämällä vain osa kasveista pois, etteivät ne kuole, kitkemällä rikkaruohoja, ajamalla tuholaiseläimiä pois ja niin edelleen. Ruoantuotanto on myös voinut olla rinnakkainen ruoanhankintakeino metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn lisäksi. Teollisuusmaissakin on edelleen jonkin verran keräilyä ja metsästystä, vaikka niiden avulla saadaankin vain pieni osa ravinnosta.
Metsästäjä-keräilijöillä on usein huomattavan paljon vapaa-aikaa. He käyttävät suhteellisen pienen osan elämästään ruoan hankintaan. Vapaa aikaa käytetään esimerkiksi nukkumiseen, vierailuihin, koruompeleiden tekemiseen ja tanssimiseen. Useilla alueilla ravinnonsaanti perustuu enemmän keräilyyn, joka on usein naisten työtä, kuin metsästykseen, jonka tuotto on sattumanvaraista.<ref>http://shs.westport.k12.ct.us/ward/Latin%20America/Guns,%20Germs,%20and%20Steel%20Hand.doc</ref> Metsästäjä-keräilijät joutuvat usein liikkumaan alati ruoan etsinnän takia, eikä näillä heimoilla ole sen takia juurikaan omaisuutta, jota ei voisi kantaa mukana. Monissa kulttuureissa ei edes tunneta possessiivisanoja kielessä ("minulla on jousipyssy" voidaan korvata sanomalla esimerkiksi "kuljen jousipyssyn kanssa" ja "minulla on kaksi siskoa" voidaan korvata sanomalla "asun kahden siskon kanssa"). Koska metsästäjä-keräilijät eivät, toisin kuin maanviljelijät, tee työtä maan eteen{{Lähde|14. syyskuuta 2008}}, metsästäjä-keräilijäkulttuureissa ei tunneta maanomistuksen käsitettä, vaan pohjimmiltaan kaikki maa on yhteistä{{Lähde|14. syyskuuta 2008}}. Kuitenkin väestönkasvun ollessa voimakas, metsästäjä-keräilijät usein elävät alueen ekologisen kantokyvyn ylärajoilla.
Koska kuitenkin syntyvyys on korkea, väestöä joudutaan usein säätelemään, jottei alueen kantokyky rasittuisi. Tässä saatetaan turvautua esimerkiksi pitkiin tabuilla varmistettuihin imettämisaikoihin tai vastasyntyneiden taikka vanhusten surmaamiseen. Poliittinen järjestelmä metsästäjä-keräilijöillä on usein sellainen, että kylässä on päällikkö, joka toimii tärkeissä kysymyksissä konsensuksen tekijänä, joka sovittelee eri näkemyksiä. Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt ovat olleet monessa tapauksessa suhteellisen tasa-arvoisia niitä seuranneisiin maanviljely-yhteisöihin verrattuna. Asioista on voitu päättää yhdessä. Muiden työn tuloksilla elävää yläluokkaa tai yksinvaltaisia johtajia on ollut vain harvoin.
Yhteiskunta koostuu yleensä pienistä ja suhteellisen itsenäisistä leiri- tai kyläyhteisöistä. Koska muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole, heimoyhteisöä suuremman valtakunnan hallitsemiseen vaadittavaa byrokratiaa ja organisaatiota on mahdotonta koota metsästäjä-keräilykulttuurista. Muun muassa [[Jared Diamond]] on tarkastellut tätä asiaa teoksessaan "Tykit, taudit ja teräs". [[Joseph Tainter]] käsittelee samaa asiaa yhteiskunnan [[kompleksisuus|kompleksisuuden]] käsitteen kautta. Vastakohtana [[sivilisaatio]]ille metsästäjä-keräilijöiden yhteiskunnan kompleksisuuden aste on erittäin alhainen. Koska lisääntyvä kompleksisuus tuottaa kasvavia kustannuksia henkeä kohden, selittää matala kompleksisuuden aste myös metsästäjä-keräilijöiden runsaan vapaa-ajan.<ref>Joseph Tainter: ''Problem Solving: Complexity, History, Sustainability'', Population and Environment, 2000, 22. vsk, nro 1, s. 3–41.</ref>
Nykyaikana metsästys ja keräily ovat pääasiallisina ravinnonhankintakeinoina vain eräiden harvalukuisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Tällaisia ovat muun muassa osa Afrikan [[sanit|saneista]] sekä Etelä-Amerikassa tietyt intiaaniheimot.
== Sedentismi ja vuotuiskierto ==
Monesti metsästäjä-keräilijät muuttavat vuodenaikojen mukaan niille alueilla, missä kulloinkin on parheiten saatavilla riistaa, kalaa, keräiltäviä kasveja ja muita luonnon antimia. Tätä sanotaan [[vuotuiskierto|vuotuiskierroksi]]. Vuotuiskiertoon liittyvä yhteiskunta on yleensä tasa-arvoinen. Jos luonnon antimet, kuten riista- ja/tai kalakanta sen mahdollistavat, metsästäjä-keräilijät usein asuvat paikoillaan. [[Sedentismi|Paikoillaan asuvien]] metsästys ja keräily saattaa luoda epätasa-arvoisen, enemmän tai vähemmän perinnöllisiin luokkiin jakautuneen yhteiskunnan, jossa päällikkö johtaa alaisiaan.
== Suurriistan metsästyksen matematiikkaa ==
Metsästys-keräilykulttuuria pidetään monesti luontoon hyvin sopeutuvana ja elinympäristön biodiversiteettiä säästävänä. Useat historiantutkijat uskovat silti melko alkeellisilla aseilla varustettujen metsästäjä-keräilijöiden hävittäneen monia lajeja sukupuuttoon.
Suurriistan metsästyksen vauhti kiinnostaa tutkijoita, jotka haluavat tietää, missä ajassa muinaiset metsästäjät kykenivät hävittämään suurriistan pois. On väitetty Amerikkaan saapuneiden [[paleointiaanit|paleointiaanien]] hävittäneen pois kymmeniä miljoonia päitä suurriistaa. Jos joku elää suurriistan metsästyksellä, hän tarvitsee 1 kg lihaa henkeä kohden päivässä. Jos heimossa on 100 jäsentä, tarvitsee pyytää 2-3 [[peura]]a päivässä. Suuresta [[hirvi|hirvestä]] riittää ravintoa 100 hengen heimolle jo noin 7 päiväksi, [[biisoni]]sta yli viikoksi<ref>Reino Kero: Intiaanien Amerikka s. 197</ref>. Vuodessa sataa ihmistä kohti tarvitaan ravinnoksi 700-800 peuraa tai 60 hirveä. Suuri biisoni painaa 900 kg<ref>Suuri intiaanikirja s. 63</ref>. Yhtä henkeä kohti tarvitaan riistamaata ainakin 10 km².{{lähde}}
Monesti vain 5-10% heimosta pystyy metsästämään.{{lähde}} Metsästäjät kykenevät vuodessa vaeltamaan satoja kilometrejä riistan perässä, vaikka suosivatkin kotiseutujaan. Väestön kasvu ajaa väkeä paremmille metsästysmaille. Jos riistaa on saatavissa runsaasti, väestö kaksinkertaistuu nopeasti ja tuhannessa vuodessa ehditään metsästää miljoonia päitä suurriistaa pois.
==Lähteet==
{{viitteet}}
{{Käännös|:en:Hunter-gatherer}}
[[Luokka:Antropologia]]
[[id:Pemburu-pengumpul]]
[[ms:Pemburu-pengumpul]]
[[bg:Ловци-събирачи]]
[[ca:Societat caçadora-recol·lectora]]
[[da:Jægere og samlere]]
[[de:Jäger und Sammler]]
[[en:Hunter-gatherer]]
[[es:Caza-recolección]]
[[eo:Ĉasistoj-kolektistoj]]
[[eu:Ehiztari-biltzaileak]]
[[fa:شکارچی-گردآورنده]]
[[fr:Chasseur-cueilleur]]
[[fy:Jager-samler]]
[[ko:수렵채집사회]]
[[hi:शिकारी-फ़रमर]]
[[hr:Lovci-sakupljači]]
[[is:Veiðimenn og safnarar]]
[[it:Caccia e raccolta]]
[[he:ציידים-לקטים]]
[[nl:Jager-verzamelaar]]
[[nds-nl:Jager-verzamelaar]]
[[ja:狩猟採集社会]]
[[no:Jegere og samlere]]
[[nn:Jakt og sanking]]
[[pl:Ludy zbieracko-łowieckie]]
[[pt:Caçador-coletor]]
[[ru:Охотники и собиратели]]
[[simple:Hunter-gatherer]]
[[sr:Ловци-сакупљачи]]
[[sh:Lovci-sakupljači]]
[[sv:Jägare-samlare]]
[[vi:Săn bắt và hái lượm]]
[[tr:Avcı ve toplayıcı]]
[[uk:Мисливці і збирачі]]
[[zh:狩獵採集]]
| |||