Ero sivun ”Armand de Richelieu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2) (Botti lisäsi: lij:Cardenâ Richelieu |
p kh |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Armand, Jean du Plessis.jpg
'''Armand Jean du Plessis de Richelieu''', yleisemmin tunnettu nimellä '''kardinaali Richelieu''' ([[Pariisi]], [[9. syyskuuta]] [[1585]] – [[4. joulukuuta]] [[1642]]), oli ranskalainen [[herttua]], [[kardinaali]] ja [[poliitikko]]. Hän vahvisti [[Ranska]]n asemaa eurooppalaisena suurvaltana ja perusti [[Ranskan akatemia]]n.
== Varhaisvaiheet ==
Richelieu syntyi poitoulaiseen alemman luokan aatelisperheeseen sen viidentenä lapsena, joista kolme oli poikia. Vaikka perhe kuului alempaan aatelistoon, se oli silti melkoisen vaikutusvaltainen, sillä Richelieun isä
Yhdeksänvuotiaana nuori Richelieu lähetettiin
Edesmennyt isä oli saanut kuningas [[Henrik II (Ranska)|Henrik II:lta]] palkkioksi osallistumisestaan uskonsotiin takuun oikeudesta [[Luçon]]in piispanvirkaan. Virka oli perheen talouden kannalta tärkeä ja siksi äiti Susanne suunnitteli siihen perheen toista poikaa Alphonsia, mutta kun tämä piti parempana vetäytymistä luostariin, niin nuorelle Armandille lankesi tehtäväksi astua kirkolliselle uralle. Niin hän vuonna 1605 aloitti teologian opinnot. Kuningas [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]] nimitti hänet Luçonin piispaksi 18. joulukuuta 1606 ja Paavin vahvistuksen nimitykselle hän sai [[Rooma]]ssa 14. huhtikuuta 1607. Samalla hän sai erioikeuden, joka mahdollisti toimimisen piispana alle 21-vuotiaana. Hiippakuntaansa hän saapui 15. joulukuuta 1609.
Rivi 24:
Ensimmäisenä Richelieu suuntasi toimenpiteensä protestantteja vastaan, piirittäen ja vallaten vuonna 1628 heidän viimeisen turvapaikkansa [[La Rochelle]]n satamakaupungin. Hän heikensi protestanttien asemaa Alisin ja Nîmesin rauhoilla 1629, jolloin protestantit menettivät kaikki etuoikeutensa.
[[Kuva:Cardinal Richelieu (Champaigne).jpg|thumb
== Taistelu ylhäisiä vastaan ==
Rivi 36:
== Kolmikymmenvuotinen sota ==
Ranskan ulkoministeriön
Sisäisessä politiikassaan kardinaali halusi nujertaa protestantit, joiden hän katsoi ryhmänä uhkaavan kuningasvaltaa. Samoin tehtiin suurelle vahvan kuninkuuden vastustajaryhmälle, korkealle aatelistolle. Ulkopolitiikassa kardinaali pyrki kaikin keinoin lisäämään Ranskan valtaa koko Euroopassa ja tämä oli mahdollisti vain keisarin valtaa horjuttamalla.
|