Ero sivun ”Kari Tarkiainen” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
2xl, fix |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Kari Valtteri Tarkiainen''' ([[14. kesäkuuta]] [[1938]] [[Helsinki]]) on suomalainen historioitsija ja virkamies, filosofian tohtori [[1974]]. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 2009.
Tarkiainen on tehnyt uraa arkistolaitoksissa Ruotsissa ja Suomessa; vuodesta [[1971]] hän toimi pitkään [[Riksarkivet|Ruotsin valtionarkistossa]], jossa hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja [[1978]]–[[1982]] ja [[1984]]–[[1992]] sekä arkistoneuvos (arkivråd) 1992–1996. Hän oli [[Nordiska museet]]in arkistopäällikkö 1982–1984. Häntyöskenteli uransa päätteeksi Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 1996–2003.
Tarkiainen kuuluu historiantutkijana [[Eino Jutikkala]]n (Helsinki) ja [[Sten Carlsson]]in (Uppsala) koulukuntiin. Hän on tutkinut Venäjä-kuvaa Ruotsissa varhaisella uudella ajalla, kirjoittanut elämäkerrat Mikael Agricolasta (1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta), Magnus Jacob Alopaeuksesta (1985) ja isoisästään Viljo Tarkiaisesta (1987) sekä laajan ruotsinsuomalaisten historian ''Finnarnas historia i Sverige 1–2'' (1990–1993), joka valaisee suomalaisten vaiheita naapurimaassa keskiajalta toisen maailmansodan aikaan. Tämän teoksen peilikuva on suomenruotsalaisten historia, monografia ''Sveriges Österland från forntiden till Gustav Vasa'' (2008, suomeksi ''Ruotsin Itämaa'' 2010), joka käsittelee keskeisiä kysymyksiä Suomen historiassa, muuttoliikettä, hallinnon kehitystä, mutta varsinkin suomen ja ruotsin kielten välisiä suhteita.
|