Apokalypsi

Apokalypsi, kreik. apokálypsis [ἀπōκάλυψις], tarkoittaa varhaisen juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden terminologiassa salattujen asioiden ilmestystä, jonka Jumala on antanut valitsemalleen profeetalle; tavallisesti termiä käytetään kuvaamaan tällaisen ilmestyksen kirjoitettua muotoa. Apokalyptisellä kirjallisuudella on suuri merkitys juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä, koska tietyt uskon konseptit, kuten kuolleiden ylösnousemus, tuomiopäivä, taivas ja helvetti kuvataan parhaiten niissä. Alkuperäinen kreikkalainen sana tarkoittaa ilmestystä (kirjaimellisesti 'verhon nostaminen'). Sana näyttää syntyneen kreikkaa puhuvien juutalaisten keskuudessa, joilta se on siirtynyt kristityille.

Toiselta vuosisadalta lähtien nimitystä käytettiin useista juutalaisista ja kristillisistä kirjoista, joissa on samanlaisia piirteitä. [[|Johanneksen ilmestys|Johanneksen ilmestyksen]] lisäksi Aleksandrian Clement ja muut mainitsevat Pietarin ilmestyksen. Myös Adamin ja Abrahamin (Epiphanius) apokalypsit mainitaan.

Tyypilliset piirteet

Uskonnollinen apokalyptinen kirjallisuus on kirjallisuusgenre, johon kuuluvilla teksteillä on tunnusomaiset piirteet.

Mysteerien paljastaminen

Teksti paljastaa mysteerejä, asioita jotka ovat tavallisen ihmistietämyksen ulkopuolella. Jumala antaa valituille profeetoille tai pyhimyksille ohjeita koskien salattuja asioita, jotka usein ovat joko täysin vieraita ihmiskokemukselle tai koskevat ihmisten historiaa joka on vielä toteutumatta.

Jotkin taivaan salaisuuksista paljastetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti tai suurpiirteisesti: Jumalan suunnitelmat, enkeleiden ja pahojen henkien teot ja ominaisuudet, luonnonilmiöiden selitykset, tarinat luomisesta ja ihmiskunnan varhaisesta historiasta, tulevat tapahtumat, erityisesti Israelin historiaan liittyvät, ja monet muut.