Ero sivun ”Bob Ross” versioiden välillä

Ross liittyi ilmavoimiin 18-vuotiaana, sillä hän jätti koulun kesken 9. luokalla. Ilmavoimissa hänen komennuspaikakseen määrättiimäärättiin Eielsonin lentotukikohta Alaskassa, missä hän myös näki ensimmäistä kertaa lunta ja vuoria, joista tuli myöhemmin toistuvia aiheita hänen tauluihinsa. Hän harjoitteli märkää-märälle-tekniikkaa voidakseen tuottaa myytäviä maalauksia työtauoillaan. Hänen sotilasarvonsa johdosta hänen tuli olla "kovaluontoinen" ja "ilkeä", mutta erottuaan palveluksesta hän teki lupauksen olla enää ikinä huutamatta.

Ross myös huomasi pian tienaavansa paremmin maalauksillaan kuin työllään ilmavoimissa, jonka johdosta hän ryhtyi oppilaaksi jo ennestään kuuluisalle maalarille,maalari William Alexanderille, joka veti omaa maalusohjelmaansa The Magic World of Oil Painting (1970-1982)

Ross sai 2 poikaa, Bobin (Ross luovutti huoltajuuden 1966) ja Stevenin, ensimmäisestä avioliitostaan Lynda Brownin kanssa. Steven ajoittain esiintyi isänsä ohjelmassa ja on nykyisin "Bob Ross–sertifioitu" taideopettaja. Liitto päätyi avioeroon 1981. Toinen vaimo Jane kuoli syöpään 1993. Ross kärsi [[Lymfooma|lymfoomasta]] viimeiset vuotensa. Alkuvuodesta 1994 Ross lopetti ''The Joy of Painting''in taistellakseen tautia vastaan. Viimeinen jakso esitettiin 17 toukokuussa 1994. 4. heinäkuuta 1995 Ross kuoli kotonaan. Hänen viimeinen lepopaikkansa on Woodlawn Memorial Parkissa Gothassa, Floridassa.

Ross toimi ohjelman isäntänä [[11. tammikuuta]] [[1983]] lähtien aina [[17. toukokuuta]] [[1994]] asti. Ohjelmaa edelleen esitetään uusintoina, ja videopätkät ohjelmasta ovat suosittuja [[YouTube|YouTubessa]]. Jokaisessa puolituntisessa ohjelmassa Ross esitteli katsojalle öljyvärimaalausta käyttäen märkää-märälle-tekniikkaa. Värivalikoima koostui pienestä määrästä värejä, jotta ensimmäistä kertaa maalausta yrittävät pääsisivät helposti jyvälle tekniikasta ja jotteivat kustannukset nousisi liian korkeiksi. Kriitikko Mira Schor vertasi Bob Rossia toiseen televisioisäntään, Fred Rogersiin, verraten kummankin pehmeää ääntä ja rauhallista puhetapaa. Syynä oli annettu lupaus olla enää koskaan huutamatta.

Ross käytti runsaasti lausahduksia joitten kantava teema oli iloisuus, kuten "iloiset pikku puut". Suuressa osassa jaksoista hilpeyttä jaksoi myös tuottaa siveltimien puhdistus, jota hän sanoi pitävänsä suosikkiosuutenaan maalaamisessa. Varsinkin siveltimen nopea kuivaus pieksemällä sitä maalaustelineen jalkaa vasten tuottinauratti useasti iloaRossia. Väripalettina käytettiin erityisen suurta pleksistä valmistettua palettia, joka oli hiottu santapaperilla himmeäksi jottei se heijastaisi studiovalaistusta kirkkaasti. Jakson lopussa Ross sanoi "Haluaisin toivottaa täältä kaikkien puolesta iloisia maalaushetkiä ja Jumalan siunausta".