Shrapnelin suunnittelema uusi ammustyyppi otettiin brittitykistön käyttöön 1803. Ensimmäiset nykyisiä tykinammuksia ulkoisesti muistuttavat lieriönmuotoiset srapnellit tulivat käyttöön 1860-luvulla rihlattujen tykkien yleistyessä. Metallurgian ja valmistusmenetelmien kehityksen myötä 1880-luvulla srapnelli sai lopulliseksi jääneen muotonsa.
Srapnellin vanhentuminen alkoi jotehokkaiden, [[ensimmäinen maailmansotaPikriinihappo|ensimmäisen maailmansodanpikriinihapolla]] aikana,ladattujen silläsirpalekranaattien yleistyessä 1890-luvulla. Tehokkailla räjähdysaineilla ladatut [[sirpalekranaatti|sirpalekranaatit]]enkehitys oli tehnyt niistäolivat paljon srapnellia yksinkertaisempia ja monipuolisempia ammuksia. Srapnellin teho perustui yksinomaan sen suoraan eteenpäin sinkoamien luotien vaikutukseen, eikä se alkuunkaan soveltunut linnoitteiden tuhoamiseen. Sirpalekranaatilla sen sijaan oli srapnellin kapeaa luotiviuhkaa kattavampi sirpalevaikutus sekä ruhjova painevaikutus, minkä lisäksi se voitiin käytetystä sytyttimestä riippuen asettaa räjähtämään joko maanpinnan yläpuolella, maanpinnan tasalla tai sen alla. Srapnelli oli kuitenkin vielä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] käytössä sirpalekranaattien rinnalla, mutta [[Toinen maailmansota|Toisentoisen maailmansodan]] alkaessa srapnellise oli ammustyyppinä jo harvinainen.
