Ero sivun ”Pikriinihappo” versioiden välillä

Pikriinihappo mainittiin ensimmäisen kerran [[Johann Rudolf Glauber]]in [[alkemia]]a käsitelleissä kirjoituksissa vuonna 1742. Sen valmistaminen fenolia nitraamalla onnistui ensi kerran vuonna 1841. Pikriinihappo oli ensimmäinen suuritehoinen räjähdysaine, joka sopi tykinkranaattien täytteeksi, sillä se kesti laukaisutapahtuman iskun. Pikriinihapon ja nitroselluloosan seos suhteessa 70/30 otettiin käyttöön Ranskan armeijassa 1887 nimellä meliniitti ({{K-fr|mélinite}}). Myöhemmät meliniitti-nimellä tunnetut aineet olivat joko raakaa pikriinihappoa tai pikriinihapposeoksia, joissa oli pieniä määriä muita aromaattisia nitroyhdisteitä. Lisäämällä pikriinihappoon aromaattisia nitroyhdisteitä sen sulamislämpötila saatiin laskemaan, mikä mahdollisti pikriinihapon valamisen. 1800-luvun lopulla useimmat armeijat ottivat pikriinihapon tai sen seokset käyttöön ensisijaisena räjähdysaineenaan. Pikriinihappo kuitenkin muodostaa metallin kanssa kosketuksiin päästessään pikraatteja, jotka ovat erittäin iskuherkkiä. Tästä syystä sen käyttö ammustäytteenä oli vaarallista. Se korvattiin pääosin [[TNT]]:llä vuodesta 1902 alkaen, mutta pikriinihappotäytteisäpikriinihappotäytteisiä ampumatarvikkeita oli käytössä vielä toisessa maailmansodassa. [[Halifaxin räjähdysonnettomuus]] osoitti sen iskuherkkyyden.