Ero sivun ”Fronde” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli| käsittelee Ranskassa puhjennutta kapinaa. [[La Fronde]] on 1897–1905 Ranskassa ilmestynyt feministinen sanomalehti.}}

'''Fronde''' oli vuosiin [[1648]]–[[1652]]/[[1653]] liittynyt viimeinen Ranskan kuningasta vastaan tapahtunut valtakunnan merkittävien [[Aristokratia|aristokraattien]] kapina.

 

[[Kuva:AnnaofAustria09.jpg|thumb|right|200px|right|[[Anna Itävaltalainen]] (muotokuva vuodelta 1620)]]

Tämä kapina voidaan jakaa kahteen osaan:

#Parlamentaarinen Fronde eli "vanha Fronde", joka aloitti kapinoinnin;

 

[[Kuva:Mazarin.jpg|thumb|200px|right|[[Kardinaali Mazarin]], Pierre Mignardin maalaamana]]

==Tapahtumien konteksti==

Fronde sai alkunsa yleisestä tyytymättömyydestä. Tämä puolestaan oli lähtöisin taloudellisesta kriisistä sekä voimakkaasta verorasituksen kasvusta, jonka avulla voitiin rahoittaa [[Kolmikymmenvuotinen sota|Kolmikymmenvuotisen sodan]] kustannuksia. Kuitenkin kapinoinnin suoria syitä tulee etsiä ajankohtaisemmista tapahtumista, eritoten siitä miten kuningasvalta veronkorotukset ja veronkannon järjesti. Sijaishallituksen toivottiin yleisesti keventävän verorasitusta, mutta se ei toiminut asiassa mitenkään. [[Kardinaali Mazarin]] katsoi, että Ranskan talous saattoi hyvinkin kestää sodan, eikä luopunut veroista. Veroministeri Patricelli d’Émery laajensi veronkantoa uusilla veroilla. Näin hän pakotti veroista vapautetun [[Pariisi]]nkin maksamaan ”taillea” (välitön vero ennen vuotta 1789). Hän perusti uusia virkoja, kun Mazarin omalla tahollaan valmistautui kiristämään virkojen myynnin perinnöllisyyden veroa eli ”paulettea”.

Kuninkaan hallitusta vastassa olivat kuninkaallisen suvun omat jäsenet. [[Gaston Orléans]], joka oli [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]]:n nuorempi poika ja tunnettu juonittelija, ei kätkenyt oppositiossa olevaa asennettaan Mazarinia kohtaan. Näin ei tehnyt myöskään hänen tyttärensä Anne Marie Louise d'Orléans de Montpensier, jota kutsuttiin nimellä Grand Mademoiselle eikä myöskään [[Louis II Condé]] tai hänen sisarensa Anne Geneviève de Bourbon-Condé, Longuevillen herttuatar. He kaikki havittelevat pääsystä kuninkaalliseen neuvostoon. Myös Jean-François Paul de Gondi, myöhemmin Rezin kardinaali, oli erinomaisen kunnianhimoinen ja näytteli tapahtumissa tärkeätä roolia. Pariisin parlamentti ryhtyi verojen takia taisteluun sijaishallitusta vastaan. Parlamentti käytti usein moiteoikeuttaan, jonka se toivoi vaikuttavan kuningaskunnan poliittiseen päätöksentekoon.

 

==Parlamentaarinen Fronde==

===Ludvig IX Pyhän sali===

 

===Ensimmäinen Fronde-sota===

Mazarin ei tunnustanut tappiotaan ja kutsui apuun 4000 saksalaista palkkasoturia Condén armeijasta. Omalla tahollaan Gondi touhusi organisoidakseen uudelleen Frondea. Hän tarjosi kapinan johtajan tehtävää Condélle, mutta tämä kieltäytyi vastaten "Ei voida voittaa olemalla hullujen armeijan kenraali". Näin Gondin piti tyytyä Condén nuorempaan veljeen [[Armand de Bourbon-Conti]]in.

 

 

==Prinssien Fronde==

===Prinssien pidätys===

Condé oli Gaston Orléansin kanssa suuria parlamentin käymän kapinan voittajia. He pakottivat kuningattaren myöntämään palkkioita Contille ja tämän sisarelle Longuevillelle. Kuitenkin kiista arvojärjestyksestä laukesi tunteiden täyttämänä aateliston parissa. Tätä seurannut agitointi sai aikaiseksi "Liittoaktin", jonka yli 800 aatelismiestä allekirjoitti. Tällöin myös syntyi ajatus kuningaskunnan valtiopäivien koolle kutsumisesta. Condén uusien röyhkeiden tekojen tähden kuningatar Anna Itävaltalainen antoi luvan tämän pidätykselle, kuten myös Contin ja Longuevillen herttuan pidätyksille, jotka tapahtuivat [[18. tammikuuta]] [[1650]]. Ruhtinaat olivat vangittuina Vincennes'n linnassa. Pariisin kaupunki juhli tyytyväisenä pidätyksiä ja sytytti riemun tulet.

 

===Grand Condén kapina===

Kuudes päivä syyskuuta Condé vetäytyi Tur-en-Vexin’in, Longuevillen herttuan luokse. Ilman todellista syytä, paitsi hänen suunnaton vihansa Mazarinia kohtaan, hän aloitti henkilökohtaisen kapinan. Hän allekirjoitti espanjalaisten kanssa sopimuksen, jossa lupautui luovuttamaan ranskalaisen satamakaupungin Bourg-sur-Gironden, kun Espanja maksaisi 500.000 ecuta joukkojen varustamiseksi. Tammikuussa 1652 Anna Itävaltalainen kutsui Mazarinin uudelleen palvelukseen. Tämä neuvotteli Turennen ja Bouillonin herttuan lojaaliudesta hallitukselle. Samalla kuitenkin Mazarinin odottamaton paluu kuumeni tunteita Pariisissa. Parlamentti oli luvannut hänen päästään 150.000 livren palkkion. Gaston Orléansin sopi Condén ruhtinaan kanssa kardinaalin poistamisesta kuvioista. Condé yrittikin yllättää kuninkaallisen armeija Loire-joella, mutta Turenne ja Bléneau löivät hänen joukkonsa.

 

 

==Keskeiset kapinan osapuolet==

===Kuninkaan puolella===

* Sijaishallitsija, [[Anna Itävaltalainen]] (1601-1666),