Ero sivun ”Julianus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.3) (Botti muutti kielilinkin ru:Юлиан II Отступник muotoon ru:Юлиан Отступник |
Teokset yms. |
||
Rivi 2:
'''Julianus''' ({{k-la|Flavius Claudius Iulianus}}, [[331]] – [[26. kesäkuuta]] [[363]]) oli [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[Rooman keisari|keisari]] vuosina [[361]]–[[363]]. [[Kristinusko|Kristityt]] historioitsijat ovat antaneet hänelle nimen '''Julianus Apostata''' ('''Julianus Luopio'''). Hän oli [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] velipuolen poika. Julianuksen ollessa lapsi hänen serkkunsa [[Constantius II]] surmautti suvun miespuoliset jäsenet veljiään sekä Julianusta ja hänen veljeään lukuun ottamatta. Tämä oli mahdollisesti osatekijä Julianuksen myöhempään kristinuskon epäilyyn. Hän johti sotilastoimia valtakunnan itäosissa. Kun keisari [[Constantius II]] kuoli, Julianuksen joukot olivat jo huutaneet hänet keisariksi. Sisällissodalta vältyttiin, ja Julianuksesta tuli keisari.
==
=== Lapsuus ===
Julianus syntyi todennäköisesti touko- tai kesäkuussa vuonna [[331]] [[Konstantinopoli]]ssa. [[Konstantinus Suuri]] oli Julianuksen isän velipuoli. Julianuksella oli vanhempi velipuoli [[Gallus]]. Kun Konstantinus Suuri kuoli toukokuussa [[337]], Julianus oli vasta kuusivuotias. [[Constantius II]]:n teurastaessa suvun miespuolisia jäseniä Julianus selvisi todennäköisesti nuoren ikänsä vuoksi. Joukkomurhassa kuolivat Julianuksen isä [[Julianus Constantius]], velipuoli Galluksen vanhempi veli, setä [[Flavius Dalmatius]] sekä sedän pojat [[Flavius Julius Dalmatius]] ja [[Hannibalianus]]. Julianus kasvoi isoäitinsä luona [[Bithynia]]ssa. Julianuksen huoltajana toimi [[Nikomedia]]n [[piispa]] [[Eusebios Nikomedialainen|Eusebios]]. Vuonna [[342]] Julianus ja hänen elossa selvinnyt velipuolensa Gallus siirrettiin asumaan keisarin maatilalle [[Kappadokia]]an. Siellä pojat olivat käytännössä vankeja ja olivat täysin eristettyjä ulkomaailmasta. Ollessaan Kappadokiassa Julianus luki [[filosofia]]a ja [[retoriikka]]aa, koska lähes kaikki muu paitsi lukeminen oli kiellettyä.
Rivi 9 ⟶ 11:
Julianuksen velipuoli Gallus murhattiin vuonna [[354]]. Oli vähällä, ettei Julianuskin menettänyt henkeään. Sen sijaan hänet kutsuttiin [[Rooma]]an vastaamaan syytteisiin, joihin kuului vehkeily Galluksen kanssa. Onnekseen Julianus ei joutunut oikeuden eteen sillä Constantius II:n puoliso [[Eusebia]] vakuutti keisarin Julianuksen luotettavuudesta. Julianus sai pitää henkensä ja palata Ateenaan opintojensa pariin. Pian hänen täytyi kuitenkin palata takaisin Roomaan, tällä kertaa hieman mukavammissa merkeissä. Hänelle annettiin Galluksen aikaisemmin saama apulaiskeisarin, ''caesarin'', arvonimi (keisarin arvonimi oli tuohon aikaan ''augustus'').
=== Gallian caesar ===
Elokuussa [[355]] [[Gallia]]n provinssissa syttyi kapina, kun [[frankit|frankkilainen]] jalkaväenkomentaja [[Silvanus]] julistautui ''augustukseksi'' eli keisariksi. Silvanuksen omat sotilaat tappoivat hänet 28 päivää kestäneen "keisariuden" jälkeen. Tuon ja keisari [[Magnentius|Magnentiuksen]] kapinan jälkeen maakunta oli hyvin rauhaton. Osasyy Julianuksen nimittämiseen caesariksi oli hänen Galliaan lähettämisessään: että hän saisi tilanteen rauhoittumaan "keisariudellaan". 24-vuotiaan Julianuksen oli nyt vuosien filosofian ja retoriikan opintojen jälkeen ryhdyttävä sotapäälliköksi ilman minkäänlaista sotilaskoulutusta. Hän valmistautui toimeensa lukemalla [[Julius Caesar]]in ''[[Commentarii de bello Gallico|Gallian sotaa]]'' ja [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] kirjoittamia [[Kuuluisien miesten elämäkertoja|sotasankareiden elämänkertoja]]. Kaikkien hämmästykseksi nopeaälyinen ja kekseliäs Julianus menestyi erinomaisesti työssään ja sai alueensa, [[Gallia]]n, [[Britannia (provinssi)|Britannian]] ja [[Hispania]]n, rauhallisiksi. Hänen jopa onnistui siirtää taistelut [[Rein]]in itärannalle. Hänen voittonsa kasvatti sotilaiden häntä kohtaan tuntemaa kunnioitusta, mutta ruokki keisarin pahoja aavistuksia. Kaiken kukkuraksi keisarin vaimo ja Julianuksen puolestapuhuja Eusebia kuoli joskus vuoden [[357]] jälkeen. Eusebian tilalle hovissa vaikuttajiksi nousivat hovimiehet, jotka panettelivat Julianusta ja näin lisäsivät entisestään keisarin epäluuloja häntä kohtaan.
Seuraavina vuosina Julianus sai Reinin rajan hallintaan ja rakennutti alueelle useita linnoituksia. Julianuksen alamaiset pitivät hänestä, koska hän oli alentanut veroja. Sotilaat pitivät hänestä, koska hän voitti kerta toisensa jälkeen alueelle tunkeutuvat [[germaanit]]. Ainoa, joka ei hänestä pitänyt, oli keisari Constantius II.
=== Valtataistelu ===
Vuonna [[360]] Julianuksen menestys ja keisarin epäluulot ja kateus olivat saavuttaneet pisteen, joka johti välirikkoon. Kaikki tiesivät, että pian tapahtuisi jotain. Keisari Constantius lähetti Julianukselle viestin, jossa käski tätä lähettämään osan joukoistaan itään taistelemaan [[persialaiset|persialaisia]] vastaan. Matkaan oli komennettu yhteensä neljä yksikköä, joilla oli edessä pitkä ja rankka marssi. Lisäksi sotilaat olivat tähän mennessä puolustaneet kotiseutujaan, mutta joutuisivat nyt taistelemaan vieraiden alueiden takia, eikä se heitä miellyttänyt. Vaikka Julianus kehotti sotilaita lähtemään, he päättivät kieltäytyä tehtävästä. Seuraavana yönä sotilaat päättivät huutaa komentajansa Julianuksen ''augustukseksi''. Julianus ei aluksi suostunut tehtävään, mutta ajatus kyti hänen mielessään pitkin päivää ja iltaan mennessä hän oli hyväksynyt sen. Sisällissotaa hän ei silti halunnut aloittaa. Hän lähetti keisarille kirjeen, jossa hän pyysi uudenlaista vallanjakoa. Saatuaan kirjeen [[Caesarea (Kappadokia)|Kappadokian Caesareassa]] Constantius II raivostui. Hän lähetti Julianukselle vastauskirjeen, jossa Julianusta käskettiin pysymään ''caesarina'' ja erottamaan esikunnastaan joitakin "sodanlietsojia". Julianus kieltäytyi tottelemasta. Hän valmisteli hallituskautensa viisivuotisjuhlia ja teki vielä yhden onnistuneen sotaretken frankkeja vastaan.
Constantius II yritti voittaa Julianuksen samalla tavalla kuin oli voittanut [[Magnentius|Magnentiuksen]]: aiheuttamalla kahden rintaman sodan pyytämällä [[alemannit|alemannien]] kuningas [[Valdomar]]ia hyökkäämään Julianuksen kimppuun. Julianus sai kuitenkin tietää juonesta vangitsemaltaan frankkien kuninkaalta. Sen jälkeen Julianus joutui erottamaan muutamia tuoreita upseereitaan, jotka paljastuivat keisarin kätyreiksi. Tilanne oli saavuttanut sellaisen pisteen, ettei enää voitu neuvotella vaan edessä oli sota.
=== Sisällissota ===
Keisari julisti Julianuksen valtakunnan viholliseksi, joten tälle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin taistella keisaria vastaan. Julianus, joka oli lukenut paljon teoksia sodankäynnistä ja tehnyt useita onnistuneita hyökkäyksiä germaaneja vastaan, oli nyt suurimman koitoksensa edessä. Hän jakoi joukkonsa kolmeen eri osastoon ja käski heidän heinäkuussa [[361]] edetä kohti itää ja keisaria. Gallian hän jätti erään luottomiehensä, [[Flavius Sallustius|Flavius Sallustiuksen]], käsiin. Kun Julianus joukkoineen saapui [[Sirmium]]iin, hänet otettiin riemuiten vastaan. Sen jälkeen hänen matkantekonsa hidastui. Hän kulki sellaisten alueiden läpi, joiden asukkaat hänen piti vakuuttaa paremmuudestaan. Sirmiumista Julianus siirtyi [[Naissus|Naissukseen]], jonne hän jäi hoitamaan "mainoskampanjaansa". Tähän kuului muun muassa lukuisten kirjeiden lähettely lähikaupungeille. Yksi näistä kirjeistä on säilynyt. Tuo kirje ateenalaisille on täynnä vihaa Constantiusta kohtaan, jota Julianus syytti perheensä murhasta. Kirjeiden lähettelyn lisäksi Julianus lähetti illyrialaisile ja kreikkalaisille kultarahoja, joilla hän toivoi ostavansa heidän tukensa. Julianuksen ollessa Naissuksessa keisari Constantius II lähti Persian-rintamalta kohti länttä selvittämään tätä vallanjako-ongelmaa. Hän kuitenkin kuoli yllättäen matkalla [[Mopsukrenai]]n kaupungissa [[3. marraskuuta]] 361. Ennen kuolemaansa Constantius ehti nimittää Julianuksen seuraajakseen. Tämä säästi valtakunnan sisällissodalta ja sai Julianuksen valtaannousun vaikuttamaan lailliselta eikä niinkään kaappaukselta.
===
Julianus kuoli kesäkuun kuudentena vuonna 363. Hän sai kuolettavan haavan keihäästä, ja keisarillisen lääkäri [[Oribasius|Oribasiuksen]] suorittamasta leikkauksesta huolimatta keisari kuoli vuoteeseensa seuraavana yönä.
Viimeisenä pakanakeisarina Julianus yritti elvyttää vanhoja jumalienpalvelusmenoja. Julianuksen kuolinsanoiksi on mainittu "Nenikekas Galilaie" tai "Vicisti, Galilaee" ("Oi [[galilea]]lainen, olet voittanut.").<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =[[Reinhard Bonnke|Bonnke, Reinhard]] | Nimeke =Neljä avainta | Vuosi = 1996| Kappale = | Sivu =18 | Selite = (suom. Pekka Nieminen, 2. p.)| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Aika| Tunniste = ISBN 951-606-425-6 | Viitattu =3.9.2011 }}</ref><ref>
Julianus kirjoitti useita teoksia, joista kaikki eivät ole säilyneet nykyaikaan. ''[[Kirje ateenalaisille]]'' on omaelämäkerrallinen kirje, jossa hän perustelee toimiaan keisariksi valitsemisensa jälkeen. Kristinuskoa vastaan hän kirjoitti puheen ''[[Galilealaisia vastaan]]'', joka ei ole säilynyt. Lisäksi Julianus kirjoitti pakanallisia hymnejä; näihin kuuluvat ''[[Hymni jumalten äidille]]'' ja ''[[Hymni kuningas Heliokselle]]''. Hänen teoksensa ''[[Misopogon]]'' (”Parranvihaaja”) on itseironinen satiiri. Teos ''[[Pidot (Julianus)|Pidot]]'' (''Symposion'' eli ''Saturnalia'') oli suunnattu Konstantinus Suurta vastaan.<ref name="Said-165-171"/>
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka | Nimeke= Rooman keisarit | Julkaisija=Karisto | Vuosi=2005 | Selite=Kolmas, laajennettu painos | Sivu=385-392 | Tunniste=ISBN 951-23-4546-3}}
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
Rivi 37 ⟶ 50:
{{Rooman keisari | Edeltäjä=[[Constantius II]] | Kanssahallitsija= | Seuraaja=[[Jovianus]]}}
[[Luokka:Rooman keisarit]]▼
▲== Viitteet ==
▲{{Viitteet}}
[[Luokka:Vuonna 331 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 363 kuolleet]]
▲[[Luokka:Rooman keisarit]]
{{Link FA|de}}
|