Ero sivun ”Ansa Ikonen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ziggy (keskustelu | muokkaukset)
kh
Ziggy (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 68:
[[Neuvostoliitto]] hyökkäsi Suomeen syystalvella 1939. Ansa Ikonen oli sotaa paossa [[Forssa]]ssa, jossa hänen lankonsa [[Joel Rinne|Joel Rinteen]] puolisolla oli sukua. Hän synnytti esikoistyttärensä Katriinan Porissa joulukuussa 1939. Myös Forssassa oli alinomaa ilmahälytyksiä, joten Ikonen siirtyi vauvansa kanssa [[Tukholma]]an. [[Talvisota|Talvisodan]] jälkeen hän palasi Katriina mukanaan Helsinkiin.<ref>Unohtumaton Ansa Ikonen, s. 84–86</ref>
 
Vuonna 1940 Ikonen nähtiin valkokankaalla neljän elokuvan pääosassa, joista kahdessa hän näytteli Tauno Paloa vastaan. ''[[Serenaadi sotatorvella]]'' sai ensi-iltansa uudenvuodenpäivänä 1940. Elokuvan keskushenkilö oli edellisenä syksynä edesmennyt [[Kaarlo Angerkoski]]. Ansa & Tauno -elokuvien sarjassa ''SF-paraati'' on huomattavasti merkittävmpimerkittävämpi kuin ''Serenaadi sotatorvella''.<ref>Unohtumaton Ansa Ikonen, s. 87</ref> Sen ensi-ilta oli talvisodan takia siirretty toukokuuhun [[1940]].
 
Lokakuussa 1940 ensi-iltaan tuli epookkidraama ''[[Runon kuningas ja muuttolintu]]'', joka oli kuvattu ennen ''SF-paraatia''. Siinä Ikosen rooli oli [[Emilie Björkstén]], runoilija [[Johan Ludvig Runeberg]]in nuori ihastus. Runebergiä näytteli Eino Kaipainen. Särkkä oli aloittanut teoksen suunnittelun jo 1937. Elokuva aiheutti kiivasta keskustelua lehdistössä, sillä ei pidetty sopivana että Suomen kansallisrunoilijan yksityiselämää ryhdyttiin ruotimaan julkisesti. Talvisodan jälkeisissä tunnelmissa ''Runon kuningas ja muuttolintu'' sai kuitenkin positiivisen vastaanoton, eikä sen katsottu loukkaavan Runebergiä.<ref>Tähtiaika, s. 73 ja 74</ref> Emilien rooli oli Ikoselle todellinen toiveiden täyttymys: hän arvosti roolihahmonsa ominaisuuksia, älykkyyttä ja itsenäisyyttä. Lisäksi rooliin kuului runsaasti pukuloistoa. Ikoselle teos oli eräs hänen uransa kohokohdista.<ref>Tähtiaika, s. 75</ref> Joulun alla 1940 sai ensi-iltansa ''[[Oi, kallis Suomenmaa]]'', jossa Ikonen näytteli niin ikään Kaipaista vastaan. Elokuva on aikansa hengen mukaisesti tyylipuhdasta isänmaallista paatosta.