Ero sivun ”Venäjän ortodoksinen ulkomaankirkko” versioiden välillä

Suomalaisten kannalta merkittävintä oli, että Karlovcin synodi halusi saada Suomen ortodoksit alaisuuteensa yrittäen pitää yllä vaadetta, jonka mukaan suomalaisten valitsema, [[Ekumeeninen patriarkka|Konstantinopoli]]ssa vihitty uusi virolainen arkkipiispa [[Herman Aav|Herman]] (Aav, piispana 1923–1961) ei olisi kanonisesti edes piispa, ja että entinen, [[1. tammikuuta]] [[1924]] alkaen lakkautuspalkalle joutunut ja [[Konevitsan luostari]]in kotiarestiin määrätty entinen venäläinen arkkipiispa [[Serafim (arkkipiispa)|Serafim]] (Aleksander Lukjanov, piispana Suomessa 1914–1923) olisi Suomen kirkon ainoa laillinen päämies. Ekumeeninen patriarkaatti, joka oli 1923 liittänyt Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteensa, kieltäytyi edes kuulemasta tällaisia väitteitä, saati sitten tunnustamasta niitä.

 

Arvojärjestyksessä seuraavat eli [[Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti|Aleksandrian]], [[Antiokian ja koko Idän patriarkaatti|Antiokian]] ja [[Jerusalemin ja koko Palestiinan patriarkaatti|Jerusalemin patriarkat]] asettuivat niin ikään samalle kannalle, jolloin pienemmät patriarkaatit ja arkkipiispa- ja metropoliittakunnatkaan eivät uskaltaneet olla muuta mieltä - minkä seurauksena karlovcilaiset jäivät yksin vaateineen, jotka jäivät pian unohduksiin.