Ero sivun ”Kaija Rahola” versioiden välillä

10 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikaan Rahola tahtoi filmiuransa ohessa etsiä muita töitä ja olla hyödyksi. Muiden sota-ajan naisten tavoin hän päätyi hakemaan avustustyötä kaupungeista. Hän pyrki sekä apusisareksi että [[Lotta Svärd|lotaksi]] Helsingissä ja Tampereella, kunnes pääsi lottatöihin [[Vaasa]]an. Siellä hän työskenteli lottakanttiinissa.
 
Rahola näytteli useissa suomalaisissa elokuvissa [[1940-luku|1940-luvulla]], jolloin hän teki monia merkittäviä rooleja sekä psykologisissa että salonki[[draama|draamoissa]] ja romanttisissa [[komedia|komedioissa]]. Häntä kuvailtiin lehdistöarvioissa "tyttömäiseksi ja suloiseksi". Rahola sai myönteistä palautetta roolistaan Marttana elokuvassa ''Antreas ja syntinen Jolanda'', jolloin hänellä havaittiin "edullinen ulkomuoto ja sielukkuutta." Aikalaiskriitikon mukaan hän hoiti osansa "ilahduttavan varmasti ja välittömän herttaisesti. Tosin tekniikassa on vielä paljon oppimista, mutta luontevuus ja välittömyys ovat ilmeisiä." Hän sai myös osakseen kritiikkiä puutteellisesta replikoinnin taidostaan, joka on useimmiten aloittelevan näyttelijän ensimmäinen kompastuskivi. LehdistöYleisesti lehdistö luonnehti Kaija Raholaa "raikkaaksi ja luonnolliseksi." Lisäksi Raholalla oli kaunis ja kirkas lauluääni, jota hän sai myös toisinaan käyttää edukseen roolihahmoissaan. Hän oli äänialaltaan [[sopraano]].
 
Kaija Raholan rooli kartanonneito Ringa Littowina [[kauhuromantiikka|kauhuromanttisessa]] klassikossa ''Linnaisten vihreä kamari'' sai sekä kiittäviä että kielteisiä arvioita. Hänen sanottiin olevan "viehättävä roolissaan, riehakas ja tyttömäinen", ja toisaalta häntä pidettiin Ringan raisuun ja pirteään hahmoon liian vakavana ja yksitoikkoisena. Kriitikon mukaan Ringan rooli elokuvassa ei vastannut [[romaani]]n henkilöä, joka oli "enemmän 'rasavilli' ja reipas, nyt ansioiksi jäivät vain herttaisuus ja entisestään vapautunut näytteleminen." Raholan itsensäkin mukaan hän soveltui paremmin vakavampiin rooleihin, vaikka hän rakastikin Ringan hahmoaan, sillä se poikkesi suuresti hänen muista osistaan. ''Linnaisten vihreä kamari'' oli Raholan viimeinen merkittävä elokuvatyö, ja hänen aktiiviuransa loppui 1940-luvun puolivälissä.
Rekisteröitymätön käyttäjä