Ero sivun ”Kultaryntäys” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2) (Botti poisti: ar:حمى الذهب |
viitteitä; suomi-osan voisi kyllä irrottaa |
||
Rivi 1:
{{Korjattava/Suomi}}
[[Kuva:Miners register claims.jpg|thumb|250px|Kullankaivajat odottavat päästäkseen rekisteröimään valtauksensa [[Klondiken kultaryntäys|Klondiken kultaryntäyksen]] aikana.]]
'''Kultaryntäys''' eli '''kultakuume''' on lyhytaikainen kullankaivajien virta alueelle, josta on löydetty merkittäviä määriä [[kulta]]a. [[Kanada]]n ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] historiassa näitä nähtiin pitkin 1800-lukua. Myös [[
Kerrotaan, että kultakuumeista rikastuivat enemmän tarvikkeiden tuottajat kuin itse kaivajat. Tästä on hyvänä esimerkkinä [[Levi Strauss & Co.|Levi Strauss]], joka teki työhousuja.
== Lapin kultakuume ==
Ensimmäinen tieto Suomessa esiintyvästä kullasta on Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1836, jolloin nimismies Boucht löysi kultahiukkasen dolomiitista [[Kemijoki|Kemijoen]] suulta. Tämä aiheutti silloisen valtiovallan toimesta etsintää Etelä-Lapissa ja Kuusamossa, mutta tulokset olivat huonot kaivostoiminnan aloittamiseksi.
Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]].<ref>[http://www.gtk.fi/_system/print.html?from=/geologia/kiviharrastus/maakuntakivet/lappi.html Lappi - kulta] Geologian tutkimuskeskus</ref> Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja ''Johan Konrad Lihr'' Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä.
Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Kultaa saatiin aluksi 55 kg vuodessa, myöhemmin noin 20 kg vuodessa. ''Oy Ivalojoki Ab'' ja ''Lapin Kulta Oy'' yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt tekivät nopeasti konkursseja.
Lemmenjoen kultakuume koettiin vasta [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen, kun sodasta palanneet nuoret miehet lähtivät kokeilemaan onneaan Lapin kultamaille. Monet näistä uhkarohkeistakin seikkailijoista jäivät Lappiin koko iäkseen ja heistä syntyivät kuuluisimmat kultalegendat. Näitä Lapin elinkautisia olivat mm. Yrjö "Karhu" Korhonen, Niilo "Nipa" Raumala, Heikki "Kultasilmä" Kokko, Kullervo "Kone" Korhonen, Jalmari Hepo-oja, Jukka Pellinen ja Jaakko Isola.
Kullankaivaja Eevert Kiviniemi on löytänyt Suomen suurimman kultahipun vuonna 1935 kertomansa mukaan [[Luttojoki|Luttojoelta]]. Hipun paino on 392,9 grammaa. Aleks Kiviniemen vuonna 1910 Hangasojalta löytämä hippu lienee kuitenkin Eevert-hippua suurempi. Aleksi-hipun todellinen paino on jäänyt kuitenkin virallisesti todistamatta, sillä siitä ehdittiin irrottaa sormuksen verran kultaa ennen virallista punnitusta. Punnittaessa Aleksi painoi 385,36 grammaa. [[Geologian tutkimuskeskus]] ylläpitää listaa Suomesta löydetyistä kultahipuista.<ref>[http://www.gtk.fi/geologia/kiviharrastus/kulta/hiput.html Kuinka isoja ovat suurimmat kultahiput?] Geologian tutkimuskeskus</ref>
[[Åke Lindman]] ohjasi vuonna 1999 elokuvan ''[[Lapin kullan kimallus]]'' Lapin kultaryntäyksestä.
Rivi 43 ⟶ 42:
== Katso myös ==
* [[Ivalojoen Kultala]]
* [[Kullanhuuhdonta]]
* [[Luettelo Lapin kullankaivajista]]
* [[Tankavaara]]
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
| |||