Ero sivun ”Ernst Nevanlinna” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh, muuta-osio pois |
p →Elämä: typo, linkkejä |
||
Rivi 20:
Nevanlinnalla oli taipumus toistuvasti kannattaa politiikkaa, joka osoittautuisi pian vanhentuneeksi: vuonna 1917 hän oli skeptinen Suomen itsenäisyystoiveita kohtaan, seuraavana vuonna Saksaan nojaavan monarkian innokas kannattaja. Nevanlinna edusti politiikassa maltillista sosiaalikonservatismia eikä ollut siis varsinaisesti erityisen oikeistolainen tai taantumuksellinen. Hän vain eli henkisesti sen verran menneessä ajassa, ettei oikein sopeutunut moderniin politiikkaan.<ref name="KB" />
Kun Suomalainen puolue järjestäytyi muodollisesti vuonna 1906, Nevanlinnasta tuli sen nimellinen puheenjohtaja ja sen myötä myös [[Uusi Suometar|Uuden Suomettaren]] päätoimittaja. Hän jatkoi kummassakin tehtävässä vuoteen 1913. Nevanlinna oli vielä uudelleen puolueensa puheenjohtaja 1916–1918, sen lakkauttamiseen asti.<ref name="KB" /> Hän oli myös kansanedustajana vuosina 1907–1922 ja johti useasti [[valtiovarainvaliokunta]]a<ref name="ed" />. Kun eduskunta marraskuun alussa 1918 kokoontui uusille valtiopäiville, Nevanlinna valittiin puhemieheksi, sillä vanhasuomalaisten todellinen johtaja ja edellinen puhemies [[Lauri Ingman]] oli vielä Saksassa viemässä Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]ille tietoa [[Suomen kuningaskuntahanke|Suomen kuninkaanvaalin]] tuloksesta. Kun Ingman palasi kotimaahan, Nevanlinna luopui puhemiehen tehtävästä hänen hyväkseen.<ref>Vesa Vares: ''Demokratian haasteet 1907–1919'', teoksessa ''Kansanvalta koetuksella'' (Vares, Uola, Majander), s. 130, 132. Edita, Helsinki 2006.</ref> Hänen puhemieskautensa ehti kestää vain viisi päivää<ref name="ed" /> ja oli siten Suomen historian lyhin.
Kun [[Kokoomus|Kansallinen kokoomus]] perustettiin joulukuussa 1918, Nevanlinna tuli sen puoluejohtoon. Hän toimi myös päätoimittajana
Nevanlinna kuoli 59-vuotiaana pienestä haavasta saamaansa verenmyrkytykseen.<ref name="KB" /> [[Suomen Pankki]] tilasi hänen haudalleen Helsingin [[Hietaniemen hautausmaa]]lla [[Eemil Halonen|Eemil Haloselta]] pronssiveistoksen ''Semper Excelsior'' (”Alati korkeammalle”), joka paljastettiin marraskuussa 1934. Siitä tuli aikanaan niin ihailtu, että siitä teetettiin kopioit ainakin kahteen muuhun hautamuistomerkkiin.<ref>Liisa Lindgren: ''Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri'', s. 238–241. SKS, Helsinki 2009.</ref>
|