Ero sivun ”Wounded Kneen verilöyly” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 58:
[[Kuva:43-0520a.gif|thumb|150px|left|Wounded Kneestä palaavia sotilaita 1890-91.]]
 
Kaatuneiden intiaanien hautaaminen alkoi seuraavana päivänä. Suurin osa heistä haudattiin armeijan kaivamiin joukkohautoihin Wounded Kneehen<ref>Henriksson 1985, s 157</ref>. Hautaajina toimi armeijan palkkaama yksityineyksityinen miesryhmä. Kuolleiden intiaanien nimiä ei edes koetettu selvittää. Hautaamisen aikana löydettiin ruumiskasoista joitakin lapsia elossa, ainakin yksi adoptoitiin siirtolaisperheeseen.
Intiaanikapinointi jatkui kaikesta huolimatta heikentyen vielä verilöylyn jälkeenkin, kun armeija taisteli vuoden 1890 viimeisenä päivänä noin 50 intiaanin kanssa<ref>Henriksson 1985, s 153</ref>. Potkiva Karhu antautui vasta 15. tammikuuta 1891 neuvottelujen ja pienen kahakoinnin jälkeen<ref>Henrikson 1885, s 153</ref><ref name="Andersson_2009_285">Andersson 2009, s 285</ref>. Vielä vuonna 1895 valkoiset metsästäjät tappoivat banockien leirissä kolme intiaania hajottaen leirin, ja ja hukuttaen vielä kaksi intiaanilasta<ref>Henriksson 1985, s 153</ref>. Vielä 1897
murhaajaa etsivät kansalaiset polttivat elävältä kaksi seminole-poikaa ja kiduttivat monia muita intiaaneja<ref>Henriksson 1985, s 153</ref>.