Ero sivun ”Väinö Kallio (opettaja)” versioiden välillä

p
Linkki
(Lisäyksiä ja tarkennuksia teoslistaan)
p (Linkki)
'''Väinö Johannes (V. J.) Kallio''' ([[8. kesäkuuta]] [[1884]] [[Uskela]] – [[18. tammikuuta]] [[1944]] [[Helsinki]] <ref name=sek/>) oli [[Helsingin lyseo]]n matemaattisten aineiden lehtori ja historioitsija.
 
Kallion vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Jaakko Vihtori Kallio ja Johanna Charlotta Åkerroos. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1915 ja tuli Helsingin suomalaisen lyseon matematiikan nuoremmaksi lehtoriksi 1919 ja vanhemmaksi lehtoriksi 1929. Opettajana Kalliota pidettiin pätevänä. Hän julkaisi useita alansa oppikirjoja, samoin kuin tutkimukset ''Absorption der Röntgenstrahlen'' (1915, K.[[Kalle VäisälänVäisälä]]n kanssa) ja ''Einsteinin suhteellisuusteorian periaatteet'' (1922). <ref name=sek>{{kirjaviite| Tekijä=Ilmari Heikinheimo| Vuosi= 1955 | Nimike= Suomen elämäkerrasto| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Julkaisupaikka=Helsinki }} Sivu 371.</ref>
 
Kallio harrasti sekä kotiseutuhistorian tutkimusta että vanhemman suomalaisen kirjallisuuden historiaa, mihin liittyen hän keräsi huomattavan kirjakokoelman<ref name=sek/>. Hän laati myös [[Halikko|Halikon]] ja [[Salo]]n historiat sekä julkaisun ''Fennica-kirjallisuuden salanimiä ja kirjanmerkkejä vuoteen 1885'' (1939).<ref name=oit>Otavan Iso tietosanakirja osa 4 p. </ref>
14 454

muokkausta