Ero sivun ”Vetypommi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 83:
Vasta vuonna [[1954]] Yhdysvallat kokeili kevyempää vetypommia ''Bravoa'' [[Bikinin atolli]]lla. Tämä pommi oli ensimmäinen vakiotyyppinen "Teller-Ulam"-rakenteinen systeemi, jossa fuusioituva aine on kiinteätä [[litiumdeuteridi]]a. Bravon räjähdys oli odotettua voimakkaampi, noin 15 megatonnia. Bravon laskeuma aiheutti vakavaa säteilysairautta laivassa oleville [[japani]]laisille kalastajille ja 60:lle erään saaren asukkaille. 23 henkeä kalastajaaluksen miehistöstä joutui sairaalaan, ja näistä kuoli yksi saman vuoden syksyllä. Tapahtuma toi radioaktiivisen laskeuman laajalti tunnetuksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/3522243.stm | Nimeke = Bikini Atoll bomb test remembered | Ajankohta = 2004 | Julkaisija = BBC}}</ref>
Tämän jälkeen suoritettiin useita suuria kokeita joilla vetypommia kehitettiin edelleen, räjäytettiin muun muassa rikastamattomalla litiumdeuteridilla toimiva pommi. Pyrkimys oli keventää pommeja, jotta niitä voitaisin helpommin kuljettaa [[lentokone]]illa ja [[ohjus|ohjuksilla]]. Maassa ja [[ilmakehä]]ssä suoritettujen vetypommikokeiden [[radioaktiivinen laskeuma]] nousi keskustelujen aiheeksi jo [[1950-luku|50-luvulla]] ja johti lopulta maassa ja ilmakehässä tapahtuvien kokeiden kieltoon supervaltojen välillä vuonna [[1962]]. [[Ranska]] ja [[Kiina]] kuitenkin jatkoivat omia kokeitaan siitä huolimatta.
Neuvostoliitto kokeili vetypommia [[12. elokuuta]] [[1953]]. Neuvostoliiton ensimmäinen vetypommi oli toisenlainen kuin ''Mike'', se pohjautui ns. "sloika" - kerroskakku rakenteeseen, jossa on fissiokelpoisen materiaalin ympärillä fuusioituva aine ([[litiumdeuteridi]]) ja uraanikerros, joka
oli pääasiassa U-238:ta. Fuusioreaktiossa syntyvät nopeat neutronit kuitenkin kykenevät halkomaan muuten "halkeamatonta" U-238:ta. Tämän pommin ("Joe-4") primäärivaihe tuotti noin 40 kilotonnin räjähdyksen ja koko pommi 200–400 kilotonnia. Neuvostoliiton ensimmäinen vetypommi oli parempi kuin USA:n, sillä siinä ei käytetty suurta kylmyyttä vaativaa fuusioainetta. Suurin osa tämän pommin räjähdysenergiasta tuli kuitenkin fissiosta, ei fuusiosta, sillä se oli fissio-fuusio-fissio-tyyppinen ase. Sloika-rakenteella ei voitu kasvattaa pommin räjähdystehoa niin suureksi kuin mitä USA pystyi tekemään. Sloika-rakenne tuottanee käytännössä korkeintaan 1 Mt.{{lähde}}
Neuvostoliitto räjäytti enimmäisen Teller-Ulam-tyyppisen vetypommin vasta [[22. marraskuuta]] [[1955]]. Neuvostoliitossa vetypommia kehitti muun muassa [[Andrei Saharov]], josta tuli myöhemmin neuvostojärjestelmää kritisoiva kuuluisa [[toisinajattelija]].<ref>[http://www.aip.org/history/sakharov/hbomb.htm Saharov and hydrogen bomb] Amierican Institute of Physics</ref>
[[1950-luku|1950-luvulla]] vetypommikokeita jatkettiin, mutta radioaktiivisen laskeuman takia Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Iso-Britannia lupasivat pysäyttää ydinkokeet 1958 maalla, merellä ja ilmakehässä. Vielä 1960-luvun alussa molemmat supervallat kokeilivat räjäytyksiä. 23. lokakuuta räjähti Novaja Zemljalla maan pinnalla 25 megatonnin vetypommi ja 30. lokakuuta arviolta 57 megatonnin jättiräjähde, [[Tsar-Bomba]] ilmakehässä. Tästä huolimatta Ranska jatkoi kokeitaan hyvin pitkälle tämän jälkeen.
| |||