Ero sivun ”SIG” versioiden välillä

Sig jatkoi linjallaan, josta suurin osa oli poppia, osa rockia. Yhtyeen kolmosalbumin ''[[Vuosisadan rakkaustarina]]'' (1982) tuotti [[Gösta Sundqvist]], ja sen nimikappale nousi suosituksi. Myös "Jos taivas on vain pienille enkeleille" oli suosittu. SIG ei ollut koskaan aivan levymyynnin huipuollahuipulla<ref name="Bruun_ym_2001_357"/>, mutta silti sen kappaleet soivat radiossa usein. Vuoden 1983 ''Syke''-levyn menestyskappale oli "Älä sinä huoli", joka ei myynyt hyvin, mutta oli suosittu jokamiehen listalla<ref name="Bruun_ym_2001_357"/>. Myös "Lapsuus ja lapsellisuus" soi radiossa. Levyllä näkyi koneiden osuuden kasvu musiikin esittämisessä. Myös vuoden 1984 "Sadan vuoden yksinäisyys" ja vuonna 1985 singlen B-puolena ollut "Hyvää syntymäpäivää" kuuluvat tunnetuimpiin SIG-lauluihin. [[T. T. Oksala]]n tuottama vuoden 1984 albumi ''Unelmia'' on yhtyeen menestynein levy. Levyn tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Ludwig van Beethoven", "Sadan vuoden yksinäisyys", "Pidä kii unelmistas" ja "Kuunsilta (sinä & hän)". Vuonna 1986 SIG julkaisi levyn ''Purppura'', jossa on monia tunnettuja kappaleita, kuten "Leijailen", Pekka Strengille omistettu "Purppura"<ref name="Bruun_ym_2001_357"/> ja elokuvaa varten tehty "Sateenkaari".