Ero sivun ”Pituuspiiri” versioiden välillä

'''Pituuspiiri''' (''longitudi'', ''meridiaani'') kuvaa maanpinnan kohdan sijaintia itä-länsi itä–länsi-suunnassa. Yhdessä [[leveyspiiri]]n kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin. Meridiaani on navalta navalle ulottuva [[isoympyrä]]n puolikas. Termi meridiaani johtuu [[latina]]n puolipäivää tai etelää merkitsevästä sanasta ''meridies''. Pituus- ja leveysasteista myös käytetyt nimet longitudi ja [[latitudi]] johtuvat [[latina]]n sanoista ''longus'' (pitkä) ja ''latus'' (leveä).

Aikaisemmin oli käytetty monia muitakin nollapituuspiirejä. [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaioksen]] kartassa pituusasteet laskettiin Ferrosta (nyk. [[El Hierro]]), [[Kanariansaaret|Kanariansaarten]] läntisimmästä saaresta, joka oli tuolloin tunnetun maailman läntisin kohta.<ref name=Oja /> Saman pituuspiirin määräsi vuonna [[1634]] myös [[Kardinaali Richelieu|Richelieu]] Ranskassa käytettävien karttojen nollapituuspiiriksi, mutta myöhemmin tarkoitukseen alettiin käyttää [[Pariisi]]n observatorion pituuspiiriä. Suomessa pituusasteita mitattiin Ferrosta vielä 1800-luvulla; esimerkiksi [[Valtiokalenteri]]ssa ilmoitettiin Helsingin sijaitsevan 42°37,5' itään Ferron meridiaanista tai 5°21,9' länteen [[Pulkova]]n observatoriosta. Sen sijaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]ssa Greenwichin pituuspiiriä alettiin käyttää nollameridiaanina jo 1700-luvulla, ja jo ennen Washingtonin konferenssia sitä käytettiin noin 70 %:ssaprosentissa maailman [[merikartta|merikartoissamerikartoista]].<ref name=Oja /> Ennen sopimusta tässä tehtävässä on käytetty mm. [[Rooma]]a, [[Kööpenhamina]]a, [[Jerusalem]]ia, [[Pietari (kaupunki)|Pietaria]], [[Pisa]]a ja [[Philadelphia]]a.{{lähde}}