Ero sivun ”Kommunismin musta kirja” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: sh:Crna knjiga komunizma
→‎Kirjan kritiikkiä: Lähteetön tieto pois pitkästä kritiikkikappaleesta, Courtoisin omat sanomiset jotka eivät liity kirjaan pois ja Daniel Singerin toisto
Rivi 73:
 
==Kirjan kritiikkiä==
EsipuhettaRanskalaiset lukuuntutkijat ottamatta kirjan tietoja ei juuri ole kritisoitu{{kenen mukaan}}, mutta jotkut kritisoivat kirjan tapaa heittää yhteen suuresti toisistaan eroavia poliittisia järjestelmiä ja sen vähäistä huomiota eri tilanteiden ja kulttuurien tuomille vaikutuksille (kommunistiset valtiot Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa). Samaten huomattavaa kritiikkiä on aiheuttanut kirjan vaikeneminen siinä mainittujen tapahtumien toisten osapuolten teoista ja kapitalismin uhrimääristä ylipäätään. On esimerkiksi väitetty,{{kenen mukaan}} että kapitalisminkin uhreiksi saataisiin hyvin korkea määrä, jos samalla tapaa siihen sisällytettäisiin kaikki kapitalistisissa maissa nälkään kuolleet{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}. Nämä puutteet saivatkin joukon pääasiassa ranskalaisia tutkijoita kirjoittamaankirjoittivat vastaavalla tavalla laaditun ''[[Kapitalismin musta kirja|Kapitalismin mustan kirjan]]'' vastavedoksi kirjalle. Saksalainen toimittaja [[Robert Kurz]] kirjoitti myös saman nimisen teoksen ''Schwarzbuch Kapitalismus'' (1999, 'Kapitalismin musta kirja' ei suom.).
 
[[Amartya Sen]]in mukaan Intian kuolleisuus ylitti Kiinan kuolleisuuden neljällä miljoonalla hengellä vuodessa 1980-luvun alussa, koska Kiinan väestöllä oli tasa-arvoisemmat edellytykset saada terveydenhuoltoa. [[Noam Chomsky]]n mukaan tästä voidaan vetää Mustan kirjan metodologialla johtopäätös, että "demokraattinen kapitalistinen kokeilu" on maksanut enemmän ihmishenkiä kuin kommunismin koko historia kaikkialla yhteensä sitten vuoden 1917: yli sata miljoonaa kapitalismin uhria vuoteen 1979 mennessä ja kymmeniä miljoonia lisää sen jälkeen, yksistään Intiassa.<ref name=roguestates_pp177-78>[[Noam Chomsky|Chomsky, Noam]] (2000): ''Rogue States: The Rule of Force in World Affairs'', [http://books.google.com/books?id=4ErRaUQhb-8C&pg=PA178&dq=the+democratic+capitalist+%22experiment%22+since+1947+has+caused+more+deaths+than+in+the+entire+history&hl=en&ei=HQf-TN6sIcKXccae5JoG&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CCUQ6AEwAA#v=onepage&q=the%20democratic%20capitalist%20%22experiment%22%20since%201947%20has%20caused%20more%20deaths%20than%20in%20the%20entire%20history&f=false pp. 177-178], Pluto Press, ISBN 978-0745317083.</ref>
 
Vanhimman yhdysvaltalaisenYhdysvaltalaisen viikkolehden ''[[The Nation]]'' toimittaja Daniel Singer syyttää Kommunismin musta kirjaa tendenssimäisyydestä, ruumiiden laskemisesta, yksipuolisesta hyväksikäytöstä ja "idän mustamaalaamisesta lännen kasvojen pesemisen vuoksi". Singerin mukaan tekijöiden tarkoituksena ei ole estää tulevaisuuden kauhut, vaan levittää pelkoa radikaalista muutoksesta. Näin koko kommunismin ideologia kaikkine ihanteineen, pyrkimyksineen, toiveineen ja rakentavine jaksoineen alennetaan pelkäksi kauhusirkukseksi. Stéphane Courtois puolestaan saa haukut matalatasoisesti kirjoittamistaan kappaleista ja yrityksestään asettaa [[kansallissosialismi]] ja kommunismi samalle viivalle pelkkien ruumislukujen perusteella.<ref name="Nation">[http://www.thenation.com/doc/19991213/singer The Nation (November 25, 1999): Exploiting a Tragedy, or Le Rouge en Noir] Viitattu 25.4.2009</ref> Kirja yltää ajoittain jopa revisionismiin. Kirjoittaessaan kahdesta jugoslavialaisesta partisaanijohtajasta Courtois sympatisoi [[natsi]]en kanssa yhteistyötä tehnyttä [[tsetnikki]]johtaja [[Draza Mihailovic]]ia asettaessaan Titon protagonistin rooliin. <ref name="Nation"/>
 
Daniel Singer on myös huomauttanut, että jos nälänhädät lasketaan kommunismin "syyksi", niin silloin ovat lähes kaikki nykyaikana tapahtuvat köyhyydestä johtuvat kuolemat kapitalismin ja eriarvoisuuden syytä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.thenation.com/doc/19991213/singer/3|Nimeke=Exploiting a Tragedy, or Le Rouge en Noir|Julkaisija =Thenation.com|Viitattu=|Kieli={{en}}}}</ref> Toimittaja Gilles Perraultin mukaan kirjan tiedot perustuvat virheelliseen dataan ja manipuloituihin lukuihin.<ref>[http://www.monde-diplomatique.fr/1997/12/PERRAULT/9660 "Communisme, les falsifications d’un « livre noir »"], Gilles Perrault, ''Le Monde Diplomatique'' Joulukuu 1997</ref> Stanfordin yliopiston tutkija Amir Weiner pitää kirjaa heikkotasoisena, epäjohdonmukaisena ja pelkkänä provokaationa.<ref>Amir Weiner, ''Journal of Interdisciplinary History, Vol. 32, No. 3 (Talvi, 2002), ss. 450-452''</ref>
 
Kirjan kirjoittajiin kuuluneet Nicholas Werth ja Jean-Louis Margolin ottivat etäisyyttä Courtoisin näkemyksiin kirjan julkistamisen aikoihin. He torjuivat neuvostojärjestelmän rinnastamisen natsismiin, Werthin mukaan kommunismin ja natsismin välillä on laadullinen ero. Hän sanoi ''[[Le Monde]]ssa'', että "Neuvostoliitossa ei ollut kuolemanleirejä"<ref>J Arch Getty, ''[[The Atlantic Monthly]]'', Boston: Mar 2000.Vol.285, Iss. 3; s. 113 [http://hackvan.com/pub/stig/etext/black-book-of-communism---nazism-and-communism-have-the-same-totalitarian-roots.txt]</ref> ja että "mitä enemmän natsismia ja kommunismia vertaillaan, sitä ilmeisemmäksi erot käyvät".<ref>''Le Monde'' 21.9.2000</ref>
 
Courtoisia on kritisoitu [[antisemitismi]]stä hänen sanottuaan, että "kansainvälinen juutalainen yhteisö muistelee aktiivisesti [[holokausti]]a" ja että "yksipuolinen keskittyminen juutalaisiin" estää muiden aiheiden käsittelyä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = International Commission on the Holocaust in Romania | Nimeke = Final Report of the International Commission on the Holocaust in Romania, Chapter 13 | Julkaisija = Yad Vashem (The Holocaust Martyrs' and Heroes' Remembrance Authority)| Osoite = http://yad-vashem.org.il/about_yad/what_new/data_whats_new/pdf/english/1.13_Distortion_Negationism_and_Minimalization.pdf| Julkaisumuoto = PDF | Viitattu= |Kieli{{en}}}}</ref>
 
Natsirikollinen [[Maurice Papon]]in oikeudenkäynnissä hänen asianajajansa yritti käyttää Kommunismin mustaa kirjaa todisteena päämiehen puolustukseksi.
 
== Katso myös ==