Ero sivun ”Jäkälät” versioiden välillä

Jäkälien yhteyttävät fotobionttisolut sijaitsevat usein tasaisesti sekovarressa. Useimpien lehti- ja pensasjäkälien sekä monien rupijäkälien sekovarsi on kerrostunut ja muodostunut ylä- ja alapinnan kuorikerroksesta ja niiden välissä olevasta mallosta, jonka yläosassa on fotobionttikerros. Tiivis kuorikerros on muodostunut tiukasti pakkautuneista [[Sienirihma|sienirihmoista]], ja se suojaa fotobionttisoluja kulumiselta, kuivumiselta ja liialliselta [[ultraviolettisäteily]]ltä. Alapinnan kuorikerros puuttuu esimerkiksi [[Siimesjäkälät|siimes-]] ja [[Nahkajäkälät|nahkajäkäliltä]]. Malto on löyhää sienirihmastoa, mutta naavoilla se on on tiukasti yhteenkasvojenyhteenkasvaneiden rihmojen muodostama kuminauhamainen keskusjänne.<ref name="stenroos22">Stenroos et al., s. 22–23.</ref>

Useimpien lehtijäkälien alapinnalla on kiinnittymiseen erikoistuneita rihmoja, joista yleisimpiä ovat juurtumahapset eli ritsoidit. Lisäksi jäkälillä saattaa olla ritsoideja muistuttavia ripsiä, joilla ei ole kuitenkaan kiinnityksellistä tehtävää. Ripset voivat sijaita liuskojen reunoilla, sekovarren yläpinnalayläpinnalla ja jopa kotelomaljojen reunoilla.<ref name="stenroos22"/>

Jäkälät eivät muodosta luonnollista ryhmää, vaan ne ovat erikoistuneita sieniä.<ref>Stenroos, et al., s. 14–15.</ref> JäkäläläjejaJäkälälajeja arvioidaan olevan 17&nbsp;500–20&nbsp;000, ja Suomessa niistä esiintyy noin 1&nbsp;500 lajia. Lähes kaikki lajit kuuluvat [[Kotelosienet|kotelosieniin]] ja vain muutamat [[Kantasienet|kantasieniin]] ja muihin sieniryhmiin.<ref>Stenroos, et al., s. 29.</ref>