Wikipedia

Ero sivun ”Monte Cassinon taistelu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 12473762, jonka teki Mirgon (keskustelu) kuvia on sopivasti, mutta tekstiä puuttuu.
→‎Taustaa: en-wikistä
Rivi 25:
 
== Taustaa ==
Liittoutuneet avasivat uuden rintaman [[Eurooppa]]an kesällä [[1943]] noustessaan maihin [[Sisilia]]ssa ([[operaatio Husky]]). Kahden liittoutuneiden Italian joukkojen komentajan kenraali Harold Alexanderin johtaman armeijan maihinnousu Italian mantereelle syyskuussa 1943 aloitti liittoutuneiden etenemisen pohjoiseen kahtena osastona, jotka etenivät kummallakin puolella Italian jakavaa vuoristoa. Länsipuolella eteni Napolista marssinsa aloittanut kenraaliluutnantti Mark W. Clarkin komentama Yhdysvaltain 5. armeija ja itäpuolella Adrianmeren rannikolla kenraali Bernard Montgomeryn brittiläinen 8. armeija.
[[Yhdistynyt kuningaskunta|Britit]] ja [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiset]] avasivat uuden rintaman [[Eurooppa]]an kesällä [[1943]] noustessaan maihin [[Sisilia]]ssa ([[operaatio Husky]]). Myöhemmin [[italia]]laiset kukistivat [[Benito Mussolini]]n, ja hänen seuraajansa solmivat rauhan [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] kanssa syksyllä 1943. Tämän jälkeen [[natsi-Saksa|saksalaiset]] riisuivat italialaiset joukot aseista ja miehittivät Italian pohjois- ja keskiosat.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Antony Shaw|Nimike=Toinen maailmansota|Vuosi=2003|Julkaisija=Gummerus|Tunniste=ISBN 951-20-6370-0}}</ref> Saksalaiset lähettivät lisäjoukkoja Italiaan. [[Akselivallat|Akselivaltojen]] komentaja [[Välimeri|Välimeren]] alueella oli sotamarsalkka [[Albert Kesselring]]. Hän oli päättänyt linnoittaa vahvasti monesta eri kohtaa niin, että lopulta koko [[Apenniinien niemimaa]] oli linnoitusketju. Tämä menetelmä teki liittoutuneiden etenemisen hitaaksi ja veriseksi. Pelkästään [[Salernon taistelu]]ssa kaatui liki 15&nbsp;000 liittoutuneiden sotilasta, ja Anziossa taisteltiin kolme kuukautta.
 
Vaikea maasto, sateet ja akselivaltojen joukkojen kova vastarinta hidastivat 5. armeijan etenemistä. Saksalaisten valmistellut viivytysasemat aiheuttivat eteneville joukoille runsaasti tappioita ja mahdollistivat puolustusasemien rakentamisen taaemmas Rooman eteläpuolelle. Liittoutuneiden suunnitelma Rooman valtaamisesta lokakuuhun mennessä osoittautuivat liian optimistisiksi.
Tammikuussa 1944 yhdysvaltain 34. jalkaväkidivisioona lähestyi pientä [[Cassino]]n kaupunkia, jonka laidalla sijainneella 520 metriä korkealla vuorella oli vanha benediktiiniläisluostari. Liittoutuneiden oli vallattava kaupunki päästäkseen sitä kautta [[Lirin laakso]]on ja [[Rooma]]an. Saksalaiset olivat taasen päättäneet estää liittoutuneiden pääsyn Roomaan keinolla millä tahansa.
 
Itäpuolella etenevät brittijoukot mursivat saksalaisten puolustuksen ja joukot valtasivat Ortonan. Eteneminen vuoristossa kuitenkin estyi talvimyrskyjen alettua joulukuun lopulla, jolloin lumipeite esti kulun maastossa ja huono sää ilmatuen. Idästä Roomaan kulkeva valtatie 5 ei siten ollut mahdollinen reitti edetä ja jäljelle jäivät vain Napolista Roomaan kulkevat valtatiet 6 ja 7. Valtatie 7 eli roomalaisten via Appia seurasi länsirannikkoa ja Rooman eteläpuolella läpäisi saksalaisten veden alle laskemien Pontinen soiden läpi. Valtatie 6 kulki Lirin laaksoa pitkin, minkä eteläpäätä hallitsi Cassinon kaupungin takana oleva vuoristo. Vuoristo tarjosi erinomaisen tähystyspaikan, mikä mahdollisti saksalaisille liittoutuneiden toimien seurannan ja häirinnän sekä pohjoiseen etenemisen estämisen. Liittoutuneiden reitin poikki virtasi Cassinon kaupungin halki kulkeva kiivaasti virtaava Rapido-joki, joka sai alkunsa Apenniineilta.
 
Saksalaisten vahvasti linnoittama Cassinon alue muodosti keskeisen osan Gustav-linjaa, joka oli merkittävin osa saksalaisten talveksi valmistelemaa puolustuslinjaa. Cassinon 1300-luvulla rakennetun benediktiiniluostarin historiallisen merkityksen vuoksi Italiassa olevien saksalaisjoukkojen komentaja marsalkka Albert Kesselring oli kieltänyt joulukuussa 1943 luostarin käytön puolustusta suunniteltaessa. Tämä määräys oli ilmoitettu myös Vatikaanille ja liittoutuneille. Liittoutuneiden lentotiedustelu kuitenkin ilmoitti saksalaisjoukkojen olevan luostarin alueella. Luostarin ollessa loistava tähystyspaikka yli ympäröivän maaston mahdollistaen saksalaisten tykistötulenjohtamisen. Luostarin tuhoutuessa oli selvää, että saksalaiset miehittäisivät rauniot.
 
[[Benito Mussolini]] kukistettiin ja hänen seuraajansa solmivat rauhan [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] kanssa syksyllä 1943, jolloin [[natsi-Saksa|saksalaiset]] miehittivät Italian pohjois- ja keskiosat riisuen alueella olleet italialaisjoukot aseista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Antony Shaw|Nimike=Toinen maailmansota|Vuosi=2003|Julkaisija=Gummerus|Tunniste=ISBN 951-20-6370-0}}</ref>
 
== Taistelu ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Monte_Cassinon_taistelu”