Ero sivun ”Itä-Karjalan keskitysleirit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hiomista |
|||
Rivi 22:
Itä-Karjalan ”epäkansalliset” oli (tiettävästi [[Äänisentauksen piiri|äänisniemenvenäläisiä]] lukuun ottamatta) tarkoitus vaihtaa [[natsi-Saksan]]n miehittämille alueille joutuneisiin suomensukuisiin ([[inkerinsuomalaiset|inkerinsuomalaisiin]], kenties [[virolaiset|virolaisiin]] tai muihin kansallisuuksiin). Muun muassa tästä syystä heidät oli koottu yhteen. Siviili-internoitujen luovuttaminen toisen valtion sotavoimille oli tosin jo [[Ulkoministeriö|Suomen ulkoministeriön]] kotijoukkojen esikunnan keväällä 1942 kansainvälisen oikeuden asiantuntija E. Castrénilta pyytämän lausunnon mukaan arveluttavaa [[Haagin sopimukset|Haagin IV yleissopimuksen]] perusteella, mikäli luovutettavien omaa suostumusta ei ollut.<ref name="laine109-125/141-156"/>
[[Äänisentauksen piiri|Äänisniemen]], [[Syväri|Syvärinlaakson]] ja [[Karhumäen piiri|Maanselänkannaksen]] pääosin venäläinen väestö siirrettiin etulinjasta taemmaksi leireihin paitsi neuvostopartisaanien hyökkäysten ehkäisemiseksi, myös siviilien itsensä suojelemiseksi. Äänisniemelle oli sitä paitsi pakkautunut ei-suomensukuista syntyperää olevia pakolaisia eri puolilta [[Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta|Karjalais-suomalaista sosialistista neuvostotasavaltaa]]; odottaessaan turhaan kuljetusta [[Äänisjärvi|Äänisjärven]] ylitse he jäivät Suomen puolustusvoimien käsiin. Tutkimuskirjallisuuden<ref>Ks. Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 115, 117–118, 130–131, 485–488. Helsinki: Otava.</ref> perusteella voi arvioida, että rintamien läheltä evakuoituja taikka pakolaisia saattoi olla jopa 16
Kuolleisuus miehitetyn Itä-Karjalan internointileireillä oli huomattavasti korkeampi kuin saman alueen vapaan väestön keskuudessa (
Sama [[Päämaja]], minkä ylipäällikkö 8. heinäkuuta 1941 oli määrännyt ”venäläisen väestön vangittavaksi ja toimitettavaksi keskitysleiriin”, oli aiemmin, määräystään edeltävän kesäkuun 29. päivänä antanut käskyn, jonka mukaan Suomen puolustusvoimien oli Neuvostoliiton alueella operoidessaan ”soveltuvin kohdin” noudatettava [[Haagin sopimukset|Haagin maasotaohjesääntöä]] – siitäkin huolimatta, ettei Neuvostoliitto ollut puheenaolevaa sopimusta ratifioinut. Varsinaisena syynä Itä-Karjalan leiriläisten korkeaan kuolleisuuteen näyttääkin olleen heikko ravitsemustilanne, ja jossain määrin myös heidän ikärakenteensa: 20–30-vuotiaiden naisten sekä alaikäisten lasten (lähes 50 %) suuri suhteellinen osuus.<ref name="laine116,227-248">Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 116, 227–248. Helsinki: Otava.</ref>
| |||