Ero sivun ”Levantti” versioiden välillä

'''Levantti''' on maantieteellinen ja historiallinen termi, joka tarkoittaa aluetta [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] [[Välimeri|Välimeren]] itäpäässä.<ref name="LL">{{Verkkoviite | Osoite = http://looklex.com/e.o/levant.htm | Nimeke = Levant | Tekijä = Tore Hjeilen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = LookLex Encyclopedia| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 17.12.2012 | Kieli = }}</ref> Levantin määritelmä on epätarkka, mutta sen rajoina pidetään yleensä [[Taurusvuoret|Taurusvuoria]] pohjoisessa, [[Eufrat]]-jokea koillisessa, [[Arabia]]n autiomaita kaakossa ja [[Siinai]]n niemimaata lounaassa sekä Välimerta lännessä. Joskus myös Siinai lasketaan kuuluvaksi siihen. Maantieteellisesti Levantti on siis toisin sanoen [[Egypti]]n, Arabian, [[Mesopotamia]]n ja [[Anatolia]]n eli Vähän-Aasian välissä. Nykyisistä valtioista siihen kuuluvat [[Jordania]], [[Israel]] ja [[Libanon]] sekä [[Syyria]] lukuun ottamatta itäosiaan. Samaa aluetta kuvaa arabian الشام, As-Shām.

Nimitys Levantti tulee [[Ranskan kieli|ranskasta]], ja se on peräisin [[latina]]n verbistä ''levare'' (nostaa, kohottaa; passiivissa nousta, kohota), josta johdetun substantiivin ''levans'' (nouseva) genetiivimuodosta ''levantis'' tulee merkitys "nouseva aurinko" ja siten siis "itä". Sitä voidaan [[romaaniset kielet|romaanisissa kielissä]] käyttää mistä vain idässä olevasta tai auringonnousuun liittyvästä asiasta, mutta yleisesti pelkkä sana Levantti viittaa nimenomaan Välimeren itäpäähän. Sieltä kotoisin olevista asioista tai ihmisistä voidaan käyttää nimityksiä ''levanttilainen'' tai ''levantiini''. Levantti on siis [[eurooppa]]lainen käsite "nousevan auringon maa", mutta on huomattava, että myös egyptiläiset käyttävät samaa tarkoittavaa [[arabian kieli|arabiankielistä]] sanaa ''Mashrek'' tai ''Mašrik'' viitatessaan maansa itäpuolisiin Lähi-idän alueisiin.<ref name="LL"/>

== Historia ==

Koska Levantti sijaitsee [[Afrikka|Afrikan]] ja [[Aasia]]n välisen maakaistaleen lähellä, se on esihistoriallisina aikoina toiminut tärkeänä alkuihmislajien kulkureittinä. Viimeisen [[jääkausi|jääkauden]] loputtua syntynyt kulttuuri oli seudulla hyvin varhaista: se muodostaa ns. pienemmän [[hedelmällinen puolikuu|hedelmällisen puolikuun]] länsiosan (Mesopotamia on sen itäosa), ja alueella sijaitsee yksi ensimmäisistä tunnetuista kaupungeista [[Jeriko]]. [[Maanviljelys]] tuli Levanttiin idästä jo ennen vuotta 8000 eaa. ja levisi sieltä edelleen Egyptiin. Toisin kuin ympäröivissä Egyptissä ja Kaksoisvirtainmaassa sekä myöhemmin myös Anatoliassa, Levantissa ei historiallisen ajan alussa syntynyt suuria yhtenäisiä valtioita. Alueen enimmäkseen [[haamilaiset kielet|haamilaisia kieliä]] puhuneet kansat kuten [[kanaan]]ilaiset olivat jakautuneet pieniin heimoihin. Noin vuoden 2000 eaa. paikkeilla seudulle muutti myös [[seemiläiset kielet|seemiläisiä kieliä]] puhuneita kansoja idästä ja Arabiasta.

=== Muinainen aika ===

Vuoden 1500 eaa. jälkeen Egyptin [[Uusi valtakunta|Uuden valtakunnan]] faarao [[Thutmosis III]] valloitti koko Levantin useilla sotaretkillä. Hänen seuraajiensa aikana Egyptin valta alueella heikkeni, ja pohjoiseen syntynyt [[heetit|heettiläisvaltakunta]] levitti valtansa osaan Syyriaa. Vuoden 1300 eaa. jälkeen (mahdollisesti 1275 tai 1274 eaa.) käytiin näiden suurvaltojen välillä [[Kadesin taistelu]] pohjoisessa Syyriassa, missä kumpikaan ei saavuttanut selvää voittoa. Maat solmivat rauhansopimuksen, jossa niiden välinen raja tunnustettiin. Heettiläisten valta heikkeni kuitenkin pian [[assyria]]laisten tunkeutuessa Syyriaan idästä käsin. 1100-luvulla eaa. heettiläiset tuhoutuivat lännestä tulleiden [[merikansat|merikansojen]] hyökkäyksessä. Merikansat hyökkäsivät myös Egyptiin, joka onnistui täpärästi torjumaan ne, mutta menetti samalla kaikki alueensa Levantissa. Merikansoista [[filistealaiset]], joiden nimestä myös Palestiina tulee, asettuivat asumaan Välimeren itärannikolle. Myös eräs seemiläinen heimo, [[juutalaiset]] saapui näihin aikoihin Palestiinaan.

[[Foinikialaiset]] olivat vanha sivistyskansa lähinnä nykyisessä Libanonissa, joka vuoden 1200 eaa. tienoilla nousi kukoistukseen ja joksikin aikaa koko Välimeren merkittävimmäksi valtioksi. Rannikon kaupunkivaltioistaan käsin foinikialaiset, jotka kutsuivat itseään kanaanilaisiksi, perustivat suuren joukon siirtokuntia itäiselle Välimerelle jo 1100-luvulla eaa., ja seuraavilla vuosisadoilla kauemmaksikin, tärkeimpänä [[Karthago]]. He olivat erityisen tunnettuja kaupankäynnistään ja heidän merkityksensä kauppiaina koko senaikaisessa läntisessä maailmassa oli merkittävä vielä vuosisatoja sen jälkeen kun heidän poliittinen merkityksensä oli jo heikentynyt.

=== Antiikin aika ===

Näitä [[kreikkalaiset|kreikkalaisten]] valloitusretkiä seurasi Levantissakin [[hellenistinen]] aika. Helleenisen sivistyksen vaikutus jäi kuitenkin suhteellisen vähäiseksi, eikä Levantista tullut samanlaista tuon ajan tieteen ja kulttuurin keskittymää kuin Egyptistä tai Kaksoisvirtainmaasta. Sen poliittinen yhtenäisyys lakkasi pian, ja vuoden 100 eaa. jälkeen alueelle saapuivat [[roomalaiset]]. Ajanlaskumme alun molemmin puolin se liitettiin [[Rooman valtakunta]]an.

Roomalaisajan alkuvaihe oli varsin myrskyisää, mutta [[Ensimmäinen juutalaissota|juutalaiskapinan]] jälkeen tilanne rauhoittui. Myös [[kristinusko]] alkoi levittäytyä Levantista käsin muualle. Roomalle alue oli tärkeä siksi, että tärkeimmät [[karavaani]]reitit itään kulkivat sen kautta. [[Pax Romana]]n päätyttyä imperiumi ajautui [[200-luvun kriisi]]in, jossa sen yhtenäisyys alkoi rakoilla. Vuoden 260 jälkeen syyrialainen kaupunkivaltio [[Palmyra]] voimistui nopeasti ja irrottautui täysin Rooman vallasta; sen kuningatar [[Zenobia]] yritti perustaa koko Välimeren itäpään käsittävän itsenäisen valtion. Rooma onnistui kuitenkin voittamaan Palmyran, ja seuraavan vuosisadan aikana tapahtuneessa imperiumin vähittäisessä kahtiajakautumisessa Levantti jäi osaksi voimakkaampaa itäistä puoliskoa.

=== Keskiaika ===

Arabit liittivät valloittamansa alueet [[kalifaatti]]insa ja levittivät niille [[islam]]inuskoa, joka nousikin Lähi-idässä nopeasti tärkeimmäksi uskonnoksi. Muutaman vuosikymmenen kestäneen kiihkoislamilaisen "pyhän sodan" kauden jälkeen kulttuuri rauhoittui, ja saavutti [[abbasidit|abbasidien]] valtaannousua vuonna [[750]] seuranneiden kahden vuosisadan aikana vaiheen, jota kutsutaan islamin kultaiseksi ajaksi. Levantin alueella oli [[Damaskos]] yksi tuon ajan tärkeimpiä arabimaailman kaupunkeja. Myös monet muut alueen kaupungit, erityisesti Syyrian [[Aleppo]] ja [[Latakia]] olivat tuona aikana merkittäviä.

Vuotta 1000 lähestyttäessä abbasidien valta vuorostaan heikkeni, ja sijaa saivat [[mamelukit]] sekä [[seldžukit|seldžukkiturkkilaiset]]. Seldžukkien ja uskonkiihkoilijoiden ottaessa vallan Levantin alueella 1000-luvun alkupuolella kristittyjen [[pyhiinvaellus|pyhiinvaeltajien]] matkat Jerusalemiin kävivät mahdottomiksi. Kun turkkilaiset uhkasivat Bysanttia vallattuaan merkittävän osan Anatoliasta, päätti läntinen kristikunta ryhtyä vastatoimiin.

[[Ristiretket]] alkoivat, kun paavi [[Urbanus II]] antoi vuonna [[1095]] käskyn vallata "Pyhä maa" takaisin. [[Ensimmäinen ristiretki]] alkoi seuraavana vuonna, kun pääasiassa [[Ranska]]sta kootut ristiretkeläiset lähtivät Konstantinopoliin. Retki oli menestys: Bysantti sai Anatolian takaisin, sen jälkeen valloitettiin Antiokia [[1098]] ja lopulta Jerusalem [[1099]]. Tämän jälkeen Levantista tuli osa länsieurooppalaista kulttuuripiiriä, sen kauppayhteyksistä huolehtivat [[Italia]]n kaupunkivaltiot. Ristiretkiaikaa kesti kaksi vuosisataa, jonka aikana kristityt kärsivät ajoittain pahojakin takaiskuja, mutta pystyivät silti pitämään yllä kuningaskuntiaan. Heidän tärkein vastustajansa oli [[Saladin]], joka pystyi [[1187]] valtaamaan Jerusalemin muslimeille. Vaikka kristityt saivatkin kaupungin myöhemmin väliaikaisesti takaisin, he olivat tämän jälkeen usein alakynnessä. 1200-luvulla mamelukit saivat haltuunsa suuria alueita, mikä sai kristityt 1250-luvulla tekemään sopimuksen [[mongolit|mongolien]] kanssa. Mongolit tuhosivat [[Bagdad]]in [[1258]] päättäen abbasidien dynastian ja valloittivat Levantin muslimien hallussa olleet alueet [[1260]], mutteivät kuitenkaan päässeet Egyptiin. Tämä tarjosi Levantin kristityille kuningaskunnille hengähdystauon, mutta joitakin vuosia myöhemmin mamelukit ajoivat mongolit pois. Viimeinen kristittyjen kaupunki vallattiin [[1291]], johon ristiretkiaika päättyy.

=== Turkkilaisvalta ===

[[Ottomaanien valtakunta]] valloitti Levantin [[1516]]–[[1517]]. Seuraavat vuosisadat olivat [[Turkkilaiset|turkkilaisten]] alaisuudessa hyvin tapahtumaköyhää aikaa, ja Levantti pysyi erossa maailman tapahtumista 1700-luvun lopulle saakka. Tällöin ottomaanivaltakunnan sisäpolitiikka oli ajautunut varsin katastrofaaliseen suuntaan, kun Egyptin mamelukit olivat nousseet turkkilaisia vastaan ja tekivät ajoittain sotaretkiä aina Syyriaan asti.

=== Kansainliiton mandaatit ===

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen [[1920]] Levantti oli Ranskan ja Englannin miehittämä, ja [[Kansainliitto]] jakoi alueen neljäksi [[mandaattialue]]eksi. Nämä asetettiin alueilla jo ennestään vahvasti vaikuttaneiden maiden valvontaan, joten Ranska sai Syyrian ja Libanonin ja Englanti Palestiinan ja Transjordanian (nykyinen Jordania).

Maailmansotien välisenä aikana mandaatialueissa oli melko rauhallista. Ranska asetti Libanonin johtoon kristittyjä, ja kun samaan aikaan Libanoniin liitettiin osa islamilaista Syyriaa aina [[Antilibanon]]in vuoriin saakka, se herätti epäluuloa muslimien keskuudessa. Palestiinaan taas alkoi erittäin voimakas juutalaisten muuttoliike pääasiassa Euroopasta, mikä enteili tulevan itsenäisen valtion perustamista. Palestiinassa oli myös yhteenottoja arabien ja juutalaissiirtolaisten välillä.

=== Nykyaika ===