Ero sivun ”Tuulimylly” versioiden välillä

Tanskassa[[Persia]]ssa tiedetään käytetyn tuulimyllyjä jo [[300600-luku eaa.|600-luvulla eaa.]] Eurooppalaiset [[ristiretki|ristiretkeilijät]] toivat todennäköisesti idean Eurooppaan [[1100-luku|1100-luvulla]], jolloin siellä rakennettiin ensimmäiset myllyt. Parhaiten suhteellisen matalat tuulimyllyt pystyvät hyödyntämään tuulta alavilla rannikkoseuduilla, minkä johdosta eniten tuulimyllyjä rakennettiin [[Alankomaat|Alankomaihin]] ja [[Tanska]]an. Myös [[La Mancha]]n tuulimyllyt [[Espanja]]ssa ovat kuuluisia, sillä ne esiintyvät [[Cervantes]]in romaanissa [[Don Quijote]]. [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] kapeita ja melko korkeita tuulimyllyjä on käytetty veden nostamiseen maatilojen käyttöön. Nykyisin perinteisiä tuulimyllyjä käytetään lähinnä vain syrjäisillä seuduilla, ja monista vanhoista tuulimyllyistä on tullut kulttuuriperinnöllisiä kohteita.

Ns. jalka- eli [[varvasmylly]]n jalusta eli varvas, johon myllyn ristikkojalka kiinnittyy, on matala. Myllyn pystytukki eli tammi voi olla kuitenkin lyhytpitkä, niin että koko myllyn korkeus on aikauseita vähänmetrejä. Jos myllyrakennus eli -aitta on painavakevyt, siivet on joskus tarpeen tukea jalustaan kiinnitetyllä BA-pylväällä. Mylly seisoo ja kääntyy tammen varassa eli tuulta vastaan käännetään koko myllyaitta. PienessäIsossa jalkamyllyssä on välilattia, jonka yläkerroksessa sijaitsevat voimansiirtolaitteet ja monesti myös jauhinkivet, alakerroksessa taas jauhotorvi ja mahdollinen siipien jarrulaite. Pienissä myllyissä koko koneisto on yhdessä kerroksessa. Jalkamyllyn koneistossa on rautainen vaakasuora siipiakseli, joka pyörittää puisen hammasrattaan kautta pystysuorassa olevaa katkaistun kartion muotoista voimansiirtoratasta eli ns. lyhtyä. Siihen on kiinnitetty myllynkiven silmään menevä rautainen pystyakseli, joka taas pyörittää ns. siiliraudan avulla ylempää myllynkiveä. Jauhettavat jyvät valutetaan kivien väliin laajemmasta jyvätuutista ohuemman putken eli ns. porsaan kautta. Valmiit jauhot valuvat säkkeihin puista jauhotorvea myöten, jonka päässä on suljettava luukku. Jauhatuksen karkeutta säädetään kivien etäisyyden avulla. Esimerkiksi kainuulainen [[rieska]]jauho on karkeaa, muu leipäjauho hienompaa ja [[ohra]]vellin jauho hyvin hienoksi jauhettua. Myllynkiviä joudutaan välillä myös teroittamaan.

Jalka- ja harakkamyllyn tavallinen tehokkuus onoli kahdeksanviisi tai yhdeksänkuusi litraatynnyriä jauhoja vuorokaudessa. Mamsellimyllyt olivat tehokkaampia, niiden tuotto oli vesimyllyjen luokkaa. Tuulimyllyihin oli monesti liitetty [[pärehöylä]], joskus myös lankkusaha ja sarkatamppi. Voima myllyn lisälaitteisiin otettiin yleensä siipiakselilla olevasta ylimääräisestä hammasrattaasta.