Ero sivun ”Suhteellinen etu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
"(teoriassa se voisi olla kaikissa tuotteissa, jolloin ulkomaankaupasta ei olisi hyötyä eikä haittaa muuten kuin kilpailun lisääntymisen, skaalaetujen ja oppimisen kannalta)" pois - ei pidä paikkansa |
uudelleenkirjoitus alulle. Vanha teksti kommentoitu toistaiseksi piiloon. |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli| kertoo Suhteellisen edun
'''Suhteellinen etu''' on [[taloustiede|taloustieteessä]] käytetty käsite, joka osoittaa, että kahden kansantalouden kannattaa käydä kauppaa siitä huolimatta, että toinen näistä talouksista pystyy tuottamaan kaikkia mahdollisia [[hyödyke|hyödykkeitä]] halvemmalla kuin toinen. Nykyaikaisen taloustieteen kansainvälistä kauppaa käsittelevä teoria perustuu nimenomaan suhteellisen edun käsitteelle: teorian mukaan oleellista ei ole tuotannon absoluuttiset kustannukset, vaan se kuinka helposti maa pystyy tuottamaan hyödykkeitä suhteessa toisiin hyödykkeisiin. Suhteellisen edun käsitteen perusteella maan kannattaa tuottaa sitä hyödykettä, jonka tuottamisen [[vaihtoehtoiskustannus]] on pienin ja vaihtaa tätä hyödykettä muihin hyödykkeisiin.
==Käsitteen historia==
Suhteellisen edun käsitteen kuvaili ensimmäisenä [[Robert Torrens]] vuonna [[1815]]. Torrens esitti, että Englannin kannattaa myydä erinäisiä tuotteita Puolalle ja ostaa Puolasta maissia, vaikka maissin tuottaminen Englannissa on halvempaa kuin Puolassa.<ref>Torrens, Robert (1815): ''Essay on the External Corn Trade'', J. Hatchard, Lontoo. </ref>
Tunneitumman version teoriasta esitti kuitenkin [[David Ricardo]], joka kuvaili käsitteeen vuonna [[1817]] käyttäen esimerkkinä Englannin ja Portugalin välistä viini- ja tekstiilikauppaa. Ricardo totesi, että Portugalissa on mahdollista tuottaa sekä viiniä että tekstiileitä vähemmällä työllä kuin Englannissa. Viinin ja tekstiilien tuottamiseen vaadittava suhteellinen työmäärä on kuitenkin erilainen näissä kahdessa maassa. Portugalissa sekä viinin että tekstiilien tuottaminen on helppoa ja halpaa, mutta Englannissa viinin tuottaminen on erittäin vaikeaa kun taas tekstiilien tuottaminen on merkittävästi viinin tuotttamista helpompaa. Vaikka Portugalissa onkin halvempaa tuottaa tekstiilejä kuin Englannissa, on Portugalin kannalta vielä halvempaa tuottaa ylimääräistä viiniä ja vaihtaa tämä ylimääräinen viini englantilaisiin tekstiileihin. Vastaavasti Englanti hyötyy tästä kaupanteosta, koska se saa viiniä halvemmalla suhteessa tekstiileihin kuin tuottamalla itse oman viininsä. <ref>Ricardo, David (1817): ''On The Principles of Political Economy and Taxation'', John Murray, Lontoo (teksti saatavilla osoitteesta http://socserv2.socsci.mcmaster.ca/~econ/ugcm/3ll3/ricardo/prin/index.html) </ref>
Matemaatikko [[Stanisław Marcin Ulam]] esitti [[Nobelin taloustieteen palkinto|Nobel-palkitulle]] ekonomisti [[Paul Samuelson]]ille aikoinaan haasteen, jossa hän pyysi Samuelsonia nimeämään yhden sellaisen yhteiskuntatieteellisen teorian, joka on sekä totta että epätriviaali. Vuosia myöhemmin Samuelson vastasi, että juuri Ricardon esittämä suhteellisen edun teoria täyttää nämä ehdot:
::''"That it is logically true need not be argued before a mathematician; that is is not trivial is attested by the thousands of important and intelligent men who have never been able to grasp the doctrine for themselves or to believe it after it was explained to them."''<ref> Samuelson, Paul (1969): "The Way of an Economist" teoksessa Samuelson et al (toim.) ''International Economic Relations: Proceedings of the Third Congress of the International Economic Association'', Macmillan, Lontoo</ref>
::''({{k-fi|Sitä, että se [teoria] on loogisesti totta ei tarvitse todistaa matemaatikolle. Sen, että se on epätriviaali osoittaa se, että tuhannet tärkeät ja älykkäät ihmiset eivät ole kyenneet sitä koskaan ymmärtämään tai uskomaan vaikka se on heille selitetty.}})
==Ricardon teorian analyysiä==
Ricardon teoria suhteellisesta edusta ja sen merkityksestä kansainvälisen kaupan perusteluna perustuu implisiittisille oletuksille, joiden paikkansapitävyys ei ole itsestään selvää. Näitä oletuksia ovat esimerkiksi se, että hyödykkeiden kuljetuskustannukset ovat olemattomat (tai vähintäänkin erittäin pienet) ja että tuotannon kasvusta syntyvät hyödyt ovat suuremmat kuin siitä syntyvät ([[ulkoisvaikutus|ulkoiset]]) haitat kuten lisääntynyt ympäristön kuormitus, tai sosiaalinen eriarvoisuus. Ricardon teoria vaatii myös, että [[pääoma]]n liikkuvuudelle on asetettu rajoitteita: jos näin ei olisi, ei kukaan investoisi viinin tai tekstiilien tuotantoon Englannissa.
<!--
==Esimerkkejä==
Jos vaikkapa suomalainen tuottaa tunnin työllä 1 kännykän tai 10 lelua ja virolainen 0,2 kännykkää tai 5 lelua, niin virolaisen suhteellinen etu on tehdä leluja (5/10 > 0,2/1). Kun virolainen tuottaa leluja ja suomalainen kännyköitä ja nämä käyvät keskenään kauppaa, hinnat asettuvat tasolle, jolla kumpikin saa kumpaakin enemmän kuin omavaraistaloudessa.
Rivi 9 ⟶ 28:
Suhteellisen etuun vaikuttaa paitsi työvoima ja sen osaaminen, myös luonnonvarat, pääoma ja muut resurssit aina lainsäädäntöä ja hallintoa myöten.
-->
▲Suhteellisen edun käsitettä voidaan soveltaa myös [[sodankäynti]]in; kts. esim. [[epäsymmetrinen sodankäynti]].
==Lähteet==
<references/>
[[Luokka:Taloustiede]]
| |||