Ero sivun ”Koijärvi-liike” versioiden välillä

Monet Koijärvi-liikkeen johtohahmot kuten [[Ville Komsi]] ja [[Osmo Soininvaara]] olivat myöhemmin mukana perustamassa Suomen [[Vihreä liitto|Vihreää liittoa]], joka rekisteröityi [[puolue]]eksi vuonna 1988. Komsi nousi eduskuntaan toisena vihreän liikkeen kahdesta ensimmäisestä kansanedustajasta (toinen oli [[Kalle Könkkölä]]) [[eduskuntavaalit 1983|vuoden 1983 vaaleissa]] ja Soininvaara [[eduskuntavaalit 1987|vuoden 1987 vaaleissa]]. Kolmas sittemmin valtakunnanpolitiikkaan osallistunut Koijärvi-aktiivi oli Vihreän liiton ensimmäisenä ministerinä – ja samalla koko Euroopan ensimmäisenä vihreänä ministerinä – vuosina 1995–1999 toiminut [[Pekka Haavisto]] (ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri [[Lipposen I hallitus|Lipposen ensimmäisessä hallituksessa]]). Haavisto on sittemmin toiminut myös useissa kansainvälisissä tehtävissä, mm. [[Euroopan unioni]]n erityisedustajana [[Darfur]]in alueella [[Sudan]]issa ja muilla kriisialueilla. Kai Vaara perusti [[ekokylä|Katajamäen ekoyhteisön]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.edu.fi/teemat/KEKE/tietoisuus/yhtkunta.html | Nimeke = Kestävä kehitys - Ympäristökysymykset yhteiskunnallistuvat | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Opetushallitus | Viitattu = 31.5.2009 }}: ”Tapahtumat kärjistyivät pääsiäisenä 1979 Koijärvellä. Konfliktissa olivat vastakkain ’risuparta-luonnonsuojelijat’ talouselämän ja yksityisen maanomistuksen puolustajien kanssa. Koijärven lintujärven suojelusta syntyi Koijärvi-liike, jonka aktivistit näkivät ympäristöongelmat selkeästi yhteiskunnallisina kysymyksinä. Koijärven tapahtumat johtivat vähitellen ympäristöaktivistien poliittisen järjestäytymiseen. Ensimmäiset vihreät kansanedustajat valittiin [[eduskuntavaalit 1983|vuonna 1983]] ja Vihreä Liitto syntyi vuonna 1987. Koijärvi-liike nopeutti ympäristöministeriön syntyä.”</ref>

 

{{sitaatti|''Kansalaismielipiteen ja viranomaispäätöksen välinen ristiriita oli aina ennenkin ratkennut siten, että haetaan päätös ylimmästä vetoomusasteesta ja toimitaan sitten sen mukaan. Nyt elettiin kuitenkin toista aikaa. Koijärven lintujen suojelijat eivät halunneet alistaa arvojaan byrokraattiseen rutiiniprosessiin. – – Kiistan ydin oli kuitenkin kokonaan muualla kuin siinä, mikä olisi oikea vedenkorkeus lounaishämäläiselle suojärvelle. Järven kuivatuskiistassa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, voivatko ulkopuoliset rajoittaa maanomistajan oikeutta käyttää omistusoikeuttaan viranomaisten sallimalla tavalla. Aineettomat arvot ja omistusoikeus törmäsivät ensimmäisen kerran näyttävästi yhteen, ja niin tapahtui yhä useammin 1980-luvulla.''}}<ref> Jukka Tarkka – Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 278. Helsinki: Otava, 1987. </ref>